ASEMAN LAPSET: Muistot nostivat vanhat tunteetkin pintaan

Tapahtumaa järjestelemässä ollut Asta Vättö jakoi puheenvuoroja, joita pyydettiin aktiivisesti.

Puhallinorkesteri Toimela Brassin säestyksellä ja muutenkin täydellä tunteella sujui aseman lasten kokoontuminen torstaina nuorisotalolla. Parolan 140-vuotiaan aseman ja nykyisin nuorisotalona toimivan vanhan meijerin tuntumassa vaikuttaneiden ihmisten muistoissa ei ollut historiankirjoituksen harmautta, vaan itse eletyn elämän makua.

Tarinoille loivat oman kehyksensä seinille ripustetut vanhat kuvat ja lehtileikkeet. Heikki Hälikkä muisteli muun muassa, miten äiti lähetti hänet sota-aikana maito-ostoksille tonkan ja ostokortin kanssa.

Hälikkä myös muisteli, miten hän ennen armeijaan menoaan soitti trumpettia ja perusti yhtyeen kavereidensa kanssa. Ajan trendistä poiketen yksi yhtyeen jäsenistä oli erään soittajan tyttöystävä.

– Soitimme joka paikassa, paitsi kirkossa. Nihattulan työväentalolla esiintymislava oli nurkassa. Siellä yksi tyttö tuli ja löi trumpetin päähän, niin että hampaani olivat sökönä, muisteli Hälikkä.

– Soitin kuitenkin vielä monta vuotta, pidin vain suukappaletta vähän sivussa, hän jatkoi.

Pääkaupunkiseudulle muutettuaan Heikki Hälikkä päätyi kuorolaulun pariin.

– Olen laulanut kohta 70 vuotta poliisikuorossa, hän laski.

Heikki Hälikkä (etualalla oik.) elävöitti muistoillaan aseman lasten kokoontumista.

Tapahtuman järjestelijöihin kuuluva Asta Vättö ei malttanut olla kertomatta, että hän muistaa Heikin jo tyttövuosiltaan.

– Heikki asui ison talon toisessa kerroksessa ja minä muutaman sadan metrin päässä. Kuuntelimme innolla, kun Heikki harjoitteli soittamista ikkuna auki, Vättö kertoi.

– Olin 15-vuotias ja ihastunut tähän mieheen silloin, nyt sen voi jo kertoa, hän täydensi.

Eikä tämä muisto voinut päättyä muuten kuin Hälikän ja Vätön lämpimään halaukseen, joka sai muulta yleisöltä täyden tunnustuksen aplodien muodossa.

Juha Reinikainen