Perjantai 29.03.2024
Nimipäivät: Jouni, Joni, Joonas, Joona, Jonne

Tuuli:
 

KOTISEUTUTYÖ: Hattula-pirtin ylläpito on työlästä hiljaiseloa viettävälle Hattula-seuralle

Kaija Salmela ja pirtin kakkosisännäksi itseään tituleeraava Pekka Laine esittelevät kulunutta lattiaa.

Edelleen kovassa käytössä oleva Hattula-Pirtti kaipaa kunnostusta. Vuonna 1998 valmistuneella pirtillä järjestetään tilaisuuksia käytännössä jokaisessa viikonvaihteessa ja käytön jäljet näkyvät.

– Monet ihmiset ovat ottaneet huolissaan yhteyttä minuun Hattula-Pirtin kunnosta. Lattiat ovat menneet tosi kamalaan kuntoon ja pirtillä on ikävä järjestää tilaisuuksia, sanoo Kaija Salmela.

Kaija Salmela on seuran entisen pitkäaikaisen puheenjohtajan Martti Salmelan puoliso. Hattula-Seuran omistaman, pian 20-vuotiaan pirtin kunnostustarpeen myöntää myös pirtin isännöintiä hoitava Kaj Nordenswan.

– Lattia on kunnostettavissa, sen verran on urakoitsijan kanssa keskusteltu. Samoin kunnostusta kaipaavat kuistien kaiteet, joita on vain tekohengitetty, Nordenswan toteaa.

Aika on purrut Hattula-Pirtin koristeltuihin kaiteisiin ja onpa niitä välillä kohdeltu myös kaltoin.

Salmelan ja Nordenswanin mukaan pirtin heikko kunto on ennen kaikkea Hattula-Seuran hiljaiselon seurausta. Pirtin pystytti sukupolvi, joka ei enää ole toiminnassa mukana. Kaija Salmela kertoo, että hänen miehensä luopui puheenjohtajuudesta 2000-luvun lopulla halvaannuttuaan.

– Uusia aktivisteja ei tahdo löytyä millään, se on ilmeisesti yleinen ongelma kaikessa talkootyössä, sanoo myös pirtin hoidosta miehensä kanssa aikanaan vastannut Salmela.

– Seura on ollut hiljaisessa vaiheessa muutaman vuoden. Yhdelle, kahdelle tai kolmelle ihmiselle pirtin kunnossapito on vähän liian suuri urakka, kyllä se vaatisi yhdistyksen uudelleen virittämisen, pohtii puolestaan Nordenswan.

Tunnustusta. Hattula-Pirtin rakentaminen sai aikanaan Häme-teko -tunnustuksen.

Hattula-Pirtin rakentaminen oli aikanaan jopa vuoden Häme-Teko 1999. Yhteiselle kokoontumispaikalle oli ollut tarvetta pitkään, kun Simolan sauhupirtti Pyhän Ristin kirkon läheisyydessä oli palanut maan tasalle 1980-luvun lopulla.

– Mieheni pyydettiin seuran puheenjohtajaksi ja hän onnistui keräämään lahjoituksina puuta Hattulasta, Hämeenlinnasta ja vissiin Hauholtakin sekä valtavasti tavaraa, muistelee Kaija Salmela.

Pirtin varaisäntänä toimiva vannoutunut kotiseutumies Pekka Laine muistelee, että pirtillä pidettiin aikanaan nyt jo lakkautetun Hurttalan koulun iltapäiväkerhoa ja toimipa pirtti välillä myös luokkana.

– Tällä hetkellä pirtillä on kovasti käyttöä, kun seurakuntasaliakaan ei ole käytössä, Laine sanoo.

Juha Reinikainen

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.