Keskiviikko 12.12.2018
Nimipäivät: Tuovi
Hämeenlinna
Melkein pilvistä
0°C
Tuuli: 2 m/s P
 

NEKROLOGI: Aino Lampinen 1924–2018

Toiminnanjohtaja Aino Lampinen syntyään Kuusisto kuoli 7.10.2018 Willa Katinalan hoitokodissa Hattulassa 93-vuotiaana. Hän oli syntynyt 22.10.1924 Harjavallan Hiirijärvellä vanhimpana pienviljelijäperheen neljästä lapsesta. Lapsuutta ja nuoruutta leimasivat ankara työnteko kotitilan kaikissa töissä, 4H-maatalouskerho- ja nuorisoseuraharrastus sekä toiminta pikku- ja muonituslottana Harjavallassa.

Tasavaltalaista sovintopolitiikkaa kannattaneen maalaisliittolaisen perheen sontatunkioon ilmestyi 1932 kyltti ”Moskova” kun perheen isä, vapaussodan veteraani, kieltäytyi lähtemästä muiden suojeluskuntalaisten kanssa Mäntsälään. Tytär joutui 1937 kansakoulussa ”kurittomuudesta” nurkkaan pelkästään siksi, että opettajan harmiksi Kyösti Kallio oli valittu presidentiksi. Omat ja perheen kokemukset tuottivat kansanvaltaisen eetoksen, johon Aino Kuusiston toiminta nojasi. Kun muut eivät rohjenneet, 15-vuotias tyttö valittiin nuorisoseuran puheenpitäjäksi. Maaseudun Nuorten Liiton (MNL) puhe-, lausunta- ja näytelmäharrastus ja piirin johtokunnan jäsenyys olivat luonnollinen jatko nuorisoseura-aktiiville. Sodan jälkeisinä levottomina aikoina koettu väkivalta teki hänestä tinkimättömän naisasianaisen.

Talven 1948–49 Aino Kuusisto opiskeli Alkio-opistossa Perniössä, missä tapasi Maalaisliiton Itä-Hämeen järjestöneuvojan Olavi Lampisen. Avioliiton solmimisen jälkeen vuonna 1950 alkoi yhteinen 55 vuoden taival, josta syntyi kaksi tytärtä ja kolme poikaa. Sysmässä Aino Lampinen toimi aktiivisesti MNL:ssa ja nuorisoseurassa sekä jatkoi Satakunnassa alkanutta puhemestaruuksien keräämistä. Hän oli perustamassa MNL:n Päijät-Hämeen piiriä ja toimi piirin puheenjohtajana. Hän avusti Keskisuomalaista, Itä-Hämettä ja Etelä-Suomen Sanomia.

Olavi Lampisen siirryttyä 1965 Keskustapuolueen Etelä-Hämeen ja Lahden seudun piirin toiminnanjohtajaksi, Aino Lampinen aloitti 1966 Etelä-Hämeen keskustanaisten toiminnanjohtajana. Tehtävät lisääntyivät myöhemmin Vesaisten ja Eläkeliiton Etelä-Hämeen piirien toiminnanjohtajan töillä. Eläkeliiton tehtäviä hän hoiti osatoimisesti 75-vuotiaaksi saakka.

Järjestötehtävät ulottuivat sotainvalidi-, väestönsuojelu- sekä kotiseutu-, raittius- ja sivistysjärjestöihin ja myös useisiin ystävyysseuroihin, marttoihin ja osuustoimintaliikkeeseen. Järjestötoiminta olikin Aino Lampiselle ykkösasia; kotitaloustyöt jäivät huomattavalta osin lasten hoidettavaksi. Myös perheen pojat oppivat laittamaan ruokaa ja tiskaamaan vuorollaan sekä luonnollisesti lämmittämään talon. Innokas toimintatapa järjestöissä toi kannattajia, mutta myös vastustajia. Itähämäläinen Olavi Lampinen joutui tasoittelemaan tulisen ja sanavalmiin satakuntalaisen vaimonsa kannanottoja.

Pelkäämättömyys ja kiinnostus itseopiskeluun olivat hänen tunnusmerkkejään. Vielä 80-vuotiaana, vain suomea taitavana, hän johti yksin ison ryhmän matkaa Puolan kautta Unkariin. Hän toimi Parolan seudun kansalaisopiston johtokunnan puheenjohtajana ja Kanta-Hämeen kesäyliopistotoimikunnassa. Aino Lampinen saattoi lukea kaunokirjallisuutta aamuyön tunteihin saakka. Lehden avustajan tehtäviin kuului 1950–60-luvuilla myös kirja-arvostelujen kirjoittaminen. Hänen suuri ihmettelyn aiheensa olivat maisterit, jotka olivat lukeneet vain tenttikirjat mutta eivät muuta kirjallisuutta.

Yksi järjestösektori puuttuu Aino Lampisen listalta: urheilu. Vaikka isä oli Satakunnan mestari seiväshypyssä vuonna 1915, tytär ei harrastanut liikuntaa eikä urheilua. Vielä hoitokodissa hän kieltäytyi ulkoilusta sanomalla olevansa sisäihmisiä. Kaikkeen lapsuusperheen eetos ei sittenkään vaikuttanut. Silti Aino Lampisen tarmo jatkui 90 vuoden ikään. Voimien ehtyessä hän oli viimeiset puolitoista vuotta hoitokodissa.

Jari Lampinen

Kirjoittaja on Aino Lampisen poika.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.