Pia Kari-Koskinen: Avunsaajien ilo palkitsee vapaaehtoisen

Hattulalainen Pia Kari-Koskinen on vuodesta 2011 asti ollut mukana Hope-yhdistyksen toiminnassa. Hämeenlinnan paikallistoiminnan tiiminvetäjänä toimiva Pia kertoo, että vapaaehtoinen auttaminen on hänelle melkein päivittäistä. Avun tarve on kasvanut merkittävästi viime vuosina.

Mitä Hope tekee?

– Olemme kolmannen sektorin toimija, joka tarjoaa apua lapsille ja nuorille. Otamme vastaan ja jaamme edelleen avuntarvitsijoille vaatteita, kenkiä, leluja ja joskus olemme liikutelleet myös kodinkoneita ja kalusteita. Kierrätykseen kuuluu auttamisen lisäksi luontaisesti myös ekologisuuden periaate. Rooliimme kuuluu myös esimerkiksi lasten harrastustoiminnan tukeminen.

Mikä oli oma motiivisi lähteä mukaan Hopen toimintaan?

– Omat lapset olivat minulle se kipinä lähteä mukaan. Ajattelin, että voin sitten vaikka itsekin joskus pyytää apua, jos jotain sattuu. Se, että toimintaa tehdään nimenomaan omalla seudulla, antoi vielä lisäkipinää.

Kuinka paljon käytät aikaa vapaaehtoiseen auttamiseen ja mahtuuko elämään muita harrastuksia?

– Tiiminvetäjänä tämä sitoo vähän enemmän, koska sen myötä tulee omat vastuunsa ja velvollisuutensa. Tämä on melkein päivittäistä hommaa ja useamman tunnin viikossa tähän saa kulumaan. Muita vakituisia järjestö- tai harrastuskuvioita minulla ei nykyisin ole.

Olet syntyperäinen hattulalainen ja asunut täällä muutamaa vuotta lukuun ottamatta koko ikäsi. Miten Hopen palvelut tunnetaan Hattulassa ja muualla Hämeenlinnan seudulla?

– Hattulassa toimintamme tunnetaan luullakseni aika hyvin, koska toiminnanjohtajamme Eveliina Hostilakin on Hattulasta. Hämeenlinnassa olemme myös aika hyvin tunnettuja varsinkin keskustan alueella, laitakaupungilla on vielä tekemistä ja tunnetuksi tekemisen työ ei tietenkään pääty koskaan.

Löytävätkö avuntarvitsijat yleensä teidät omatoimisesti vai toisin päin?

– Enemmän niin päin, että asiakkaat löytävät meidät. Markkinoimme itseämme paikoissa jossa lapsiperheet käyvät ja olemme tiiviissä yhteydessä myös perhetyöntekijöiden kanssa. Yhteyttä meihin voi ottaa kuka tahansa ja toivommekin rohkeutta ottaa yhteyttä ja pyytää apua, vaikka ei esimerkiksi olisi sosiaalitoimen asiakas. Me emme tee varallisuus- tai tulorajaselvityksiä.

Miten avuntarve on muuttunut oman mukanaolosi aikana?

– Avun tarve ja asiakasmäärät ovat kasvaneet ihan valtavasti niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin, lamavuodet näkyvät perheiden arjessa.

Olette vapaaehtoisia eli rahapalkan sijaan korvauksen täytyy siis olla henkistä laatua?

– Avunsaajien ilo, se kun pääsee pelastamaan toisten päivän, on se korvaus ja ilman loistavaa omaa tiimiämme tämä homma ei pyörisi yhtään.