Torstai 28.03.2024
Nimipäivät: Armas

Tuuli:
 

Uudistuksen kaatuminen ei harmita Ritva Viitalaa

Seurakuntien niin sanotun yhtymämallin kaatuminen kevään kirkolliskokouksessa ei harmita hattulalaista kirkolliskokousedustaja Ritva Viitalaa.

– Itsekin äänestin uudistusta vastaan, vaikka muutoksia myös seurakuntien rakenteissa tulee tehdä. Olin hiippakuntamallin puolella, jota ei edes esitelty yhtenä vaihtoehtona. Myös isot, jo monista pienemmistä isoksi yhdistyneet seurakunnat vastustivat sitä ja samoin seurakunnat, joissa etäisyydet yhtymässä olisivat tulleet pitkiksi, Viitala kertoo.

Ritva Viitala ja yksi kirkolliskokouksen aikaansaannos, virsikirjan lisälehti.

Ritva Viitala ja yksi kirkolliskokouksen aikaansaannos, virsikirjan lisälehti.

Samalla seurakuntien vahva itsenäisyys olisi kadotettu. Uudistusesityksen tavoitteena oli jättää varsinainen toiminta paikallisseurakuntiin, mutta keskittää hallinto- ja talousasiat, kuten esimerkiksi Hämeenlinna-Vanajan seurakuntayhtymässä on tehty. Kun uudistuksia ei tullut, ennakoi Viitala, että myös Hattulassa toiminta jatkuu ennallaan.

– Hattulan seurakunnassa työskentelee taloushallinnossa tällä hetkellä kolme henkilöä, Viitala kertoo.

Itse Hattulan seurakunnan diakoniatyöntekijänä toimiva Viitala on kirkolliskokouksessa niin sanottuna maallikkoedustajana. Kirkolliskokouksen toimikausi on neljä vuotta ja Viitalalle kyseessä on ensimmäinen kausi. Nykyinen kausi on päättymässä ja kirkolliskokousedustajista äänestetään seuraavaksi ensi helmikuussa.

Kirkolliskokous on evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin, kirkon “eduskunta”. Kirkolliskokous päättää keskeisistä linjauksista, jotka koskevat oppia ja kirkon työtä.

Kirkon rakenteet eli hallinto ja talous ovat pääpiirteiltään kirkolliskokouksen päätettäviä asioita. Kirkolliskokous vaikuttaa merkittävästi kirkon lainsäädäntöön. Se muokkaa kirkkolain sisällön ja tekee esitykset eduskunnalle, joka hyväksyy tai hylkää ne.

Kirkolliskokous kokoontuu Turussa kahdesti vuodessa, toukokuussa ja marraskuussa. Kokoontumiset kestävät viikon. Kirkolliskokouksen koko toimikausi kestää yhteensä neljä vuotta. Kirkolliskokousedustajat ovat vaaleilla valittuja seurakuntalaisten edustajia.

– Tehtävä on vähän kansanedustajan työhön verrattavissa oleva näköalapaikka. Edustajat koostuvat 10 piispasta ja 96 hiippakunnista valituista edustajista, joista 64 on maallikkoja ja 32 pappisedustajia. Olen maallikkoedustaja huolimatta siitä, että toimin kirkon virassa. Näkökulmaa asioiden käsittelyyn löytyy siis monesta roolista, Viitala kuvailee.

Viitalan lisäksi Tampereen hiippakunnan viidestätoista nykyisistä kirkolliskokousedustajista tulee lähikunnista kaksi Hämeenlinnasta, kaksi Pälkäneeltä ja yksi Janakkalasta. Vaaleissa listat ovat osin poliittisesti värittyneitä ja osin jonkin asian taakse ryhmittyneitä, myös herätysliiketaustat näkyvät edustajien keskuudessa.

– Olen ajatellut ryhtyä ehdokkaaksi myös uudelleen. Jatkopesti olisi ihan mielenkiintoinen.

Kirkolliskokouksen seurakuntalaisia kiinnostava päätös tämän toimikauden lopulla tulee olemaan ehkä esitys virsikirjan uudesta lisävihkosta  ja sen hyväksymisestä. Lisävihko ei nimestään huolimatta ole vihkonen, vaan peräti 80 uutta virttä sisältävä osio.

Aineistoa on koottu laajasti Suomesta, Pohjoismaista, muusta Euroopasta ja Euroopan ulkopuolelta ja tyylilajejakin on monta: klassista, gospelia, laulelmia, kansansävelmiä, etnoa ja modernia taidemusiikkia. Pari kolme saamenkielistäkin virttä on tulossa lisävihkoon. Lisäksi on ruotsinkielinen versio.

– Siinä on nostettu virsiksi tuttuja hengellisiä lauluja. Suomenkielinen lisälehti painottuu yhä enimmäkseen tuttuun, melankoliseen tyyliin, ja erottuu ruotsinkielisestä versiosta, arvioi Viitala.

Tulossa olevista asioista Viitala mainitsee esityksen uudesta diakonivirasta, jossa diakoniatyöntekijöiden lisäksi muillekin ammattiryhmille tulisi vihkimys. Niin sanottua diakonaatti-kysymystä on käsitelty lähes 30 vuotta. Nyt tehty esitys on tehty uudesta näkökulmasta ja tulevaisuutta ajatellen. Myös kirkossa moniammatillinen osaaminen työntekijöiden kohdalla tulee olemaan vähenevien resurssien takia ajankohtaista.

– Itse olen valmistunut vuonna 1990 ja silloin puhuttiin, että diakonaattiuudistus on juuri tulossa käytäntöön.

Ritva Viitala sanoo, ettei ole yllättynyt päätöksenteon hitaista prosesseista kirkon ylemmäkään tasolla, koska kirkkolaiva kääntyy hitaasti jo seurakuntatasollakin. Useinkaan päätöksenteon tuloksia ei välttämättä pian näe käytännössä, muutokset vievät aikansa. Ensimmäinen kirkolliskokouskausi on hänen mukaansa mennyt myös osin rutiineihin totuttelussa, ja siksikin toinen kausi kiinnostaa.

Juha Reinikainen

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.