VIERAILU: Päivälleen 54 vuotta sitten kotiutuneet autosoturit palasivat Parolannummelle

Pekka Laaksonen sanoo, että varusmiesaika Parolannummella antoi rohkeutta tarttua erilaisiin töihin siviilielämässä.

Aliupseerikoulussa saatu johtajakoulutus ja sosiaalinen kasvatus, sanoo Pekka Laaksonen, kun häneltä kysyy varusmiesajan tärkeintä antia.

– Oppi arvostamaan toistenkin työtä mitä ei tämän päivän työelämästä aina tahdo löytyä, hän lisää.

Panssariprikaatissa perjantaina syyskuun 8. päivänä vierailleelle seurueelle on ehtinyt kertyä näkökulmaa. Eri puolilta Suomea Hattulaan kokoontuneen seurueen miehet palvelivat 4.Er.Autokomppaniassa vuosina 1961–62. Komppanian miesvahvuus oli alun perin 105, nyt mukana oli seuralaiset mukaan lukien 42 henkilöä.

– Siviiliin pääsystämme on tänään täsmälleen 54 vuotta, kertoi aloitteen ensimmäisestä, 1970-luvun lopulla pidetystä kokoontumisesta tehnyt Teppo Kivelä.

Hattulan vierailu alkoi jo eilen torstaina Petäys Resortissa ja perjantaipäivä seurueelta kuluu Parolassa Panssariprikaatiin ja Panssarimuseoon tutustuessa.

– Hienoissa tunnelmissa on tämä kokoontuminen sujunut. Henkilökohtaisesti nostan hattua niille, jotka eivät enää niin sukkelasti liiku, mutta haluavat silti olla mukana, juttelee järjestelyissä mukana ollut Kirsti Siltanen.

Siltanen laskeskeli, että menossa on jo porukan yhdeksäs yhteinen kokoontuminen ja neljäs Hämeenlinnan seudulla.

Seuruetta varuskunta-alueella isännöinyt, nykyisin johdon tukisektorin johtajana työskentelevä Ari Viitala kertoi muun muassa, että Parolannummella on ollut sotilastoimintaa jo 1500-luvulta alkaen.

– Panssarimiehet tulivat tänne jatkosodan lopussa odottelemaan sijoituspaikkaa, mutta kyllä me nyt tänne jäämme, on tätä aluetta sen verran kehitetty, hauskuutti Viitala kuulijoita.

Vierailijoilla riitti kysyttävää aina Suomen maanpuolustuskyvyn yleisestä tasosta yksityiskohtiin, kuten siihen, onko prikaatilla jatkossa tarvetta Hollolan Hälvälässä sijaitsevalle harjoitusalueelle. Viitalan mukaan alue on edelleen toimiva ja tietyt Panssariprikaatin joukot hyödyntävät aluetta säännöllisesti. Lähempänä sijaitsevat ampuma-alueet, kuten Hätilä, ovat kuitenkin luonnollisesti kovassa käytössä.

Panssariprikaatista on kehittynyt paitsi toiminnoiltaan yksi Suomen merkittävimmistä joukko-osastoista, myös joukko-osasto, jossa palvelusten keskeyttämiset ovat viime vuosina radikaalisti vähentyneet.

Ari Viitala kertoi Panssariprikaatin koulutuksesta. Kuulolla taustalla valkeassa takissa Teppo Kivelä.

– Keskeyttämisprosentit ovat tippuneet 15:stä 6–7:ään. Kaikki muut ihmettelevät, että miten hitossa se näin voi mennä.

Selitys ei Viitalan mukaan ole sen kummempi, kuin että kouluttajat varusmiesjohtajia myöden ovat alkaneet kohtelemaan varusmiehiä entistä paremmin.

– Tämä on saavutettu sillä, että kohtelemme tänne tulevia ihmisiä oikein.

Ilmeisesti myös vierailijat kokevat näin, sillä Viitalan mukaan autosoturit olivat tällä viikolla jo kuudes vierailijaryhmä prikaatissa.

– Ensi viikolla saamme tänne myös ulkomaisia vieraita. Lähiaikoina tänne on tulossa ryhmiä muun muassa Etelä-Koreasta, Liettuasta, Virosta ja Sveitsistä.

Huonoja muistoja omilta varusmiesajoilta ei ollut myöskään vierailijoilla.

– Jatkoin siviilissä autopuolella korjaamohommissa ja muissakin töissä. Varusmiesaika autokomppaniassa antoi rohkeutta tarttua muihinkin töihin, sanoo Pekka Laaksonen.

Niin Laaksonen kuin Teppo Kiveläkin silti arvioivat, että varuskuntamaailma on runsaassa 50 vuodessa muuttunut paljon ja nykytilanne näyttää hyvältä. Kivelä arveli, että kyseessä saattaa olla autosoturien viimeinen yhteinen kokoontuminen.

– Ajat ovat muuttuneet ja niin ovat pojatkin, summasi hän omia tunnelmiaan.

Juha Reinikainen