Kyytöt laiduntavat Simolassa

Kyyttösonni Sisu ja lauma emolehmiä tulevat luokse, kun Simolan isäntä Veli Peltotalo kutsuu. Joukossa tallustaa mukana pari vasikkaa. Tällä kertaa korvauksena laitumella loikoilun uhraamisesta ei ole kuin lehtikuvaus ja ylväinä nämä suomalaisen alkuperäisrodun edustajat muistikortille tallentuvatkin.

– Tilalla on ollut kyyttökarjaa nyt viitisen vuotta. Ostin valmiita emolehmiä, joita on parisenkymmentä. Poikimisaikaan pääluku melkein tuplaantuu. Astutussonni täytyy vaihtaa muutaman vuoden välein sisäsiittoisuuden välttämiseksi, Peltotalo kertoo.

Lauman nykyinen sonni Sisu on lähtöisin Hauholta.

– Kyyttöjä alkaa lähiseudullakin olla taas mukavasti. Rotu oli parikymmentä vuotta sitten uhanalainen ja nousi julkisuuteenkin, kun Miina Äkkijyrkkä alkoi suojelemaan rotua, Peltotalo sanoo.

Hyrvälässä, Hämeen Härkätien lähimaastossa sijaitsevalla Simolan tilalla on hoidettu karjaa keskeytymättä vuosisatojen ajan. Talon katolla näkyy vuosiluku 1638. Tila on nykyisen isännän kotitila äidin kautta. Karjanhoidon ohella viljelyksessä on noin 50 hehtaarin maat ja merkittävä tulonlähde on myös metsätalous.

Mistään museosta ei ole kyse, sen mielikuvan torppaavat myös EU:n vaatimat näkyvät tunnistemerkinnät kyyttöjen korvalehdissä. Mutta kun kyyttöjen tehtävä on osin myös maisemanhoidollinen, antaa historia ja perinne vahvan leiman Simolan nykypäivään.

– Eihän maatalous kenellekään ole kultakaivos, mutta sanotaan, että kyyttöjen pitäminen on parempi ratkaisu kuin muun karjan, arvioi Peltotalo.

Kyyttöjä ei lypsetä vaan niiden maito menee vasikoille. Vasikoiden myynti taas on tilalle yksi tulonlähde lisää. Kyytönlihaakin Peltotalo myy ajoittain, lähinnä paikallisille ostajille. Kysyntää on ollut myös karjanlannasta jota käytetään kasvi- ja kukkamaiden lannoitukseen. Varsinkin sota-aikaan suomalaisille tärkeäksi muodostunut, vähällä selviävä kyyttö on myös pitkäikäinen rotu.

– Meilläkin on laumassa yli kymmenvuotiaita emolehmiä.

Juha Reinikainen