Perjantai 29.03.2024
Nimipäivät: Jouni, Joni, Joonas, Joona, Jonne

Tuuli:
 

Miia Salminen: Nöyrällä asenteella uusiin ympyröihin

Kun harjoituksia on monta kertaa viikossa niin sovittelemista riittää, mutta se on sen arvoista, sanoo Miia Salminen.

Kun harjoituksia on monta kertaa viikossa niin sovittelemista riittää, mutta se on sen arvoista, sanoo Miia Salminen.

Parolassa asuva Miia Salminen sovittaa arjessaan yhteen kilpaurheilijan ja kansainvälisessä liiketoiminnassa työskentelevän projekti-insinöörin menot. Salminen on viime vuodet pelannut salibandya myös perheen ehdoilla, mutta halu kokeilla omia rajojaan on nyt vienyt hänet liiganousua tavoittelevan Steelersin riveihin.

Viime kaudella olit kakkosdivariin pudonneen Pekolan Iskun tehonainen ja nyt kotisalisi on vaihtunut Jukolasta Elenia-Areenalle. Mikä toi sinut tänne?

– Pekolan Iskuun menin, koska siellä pelasi tuttuja kavereita. Sitä ennen pelasin Steelersin edeltäjässä Trackersissa divarinousuun asti, jolloin tuli perheenlisäystä ja parin vuoden pelitauko.

– Steelersistä tiesin, että täällä on aina ollut homma hanskassa niin, että pelaajat saavat keskittyä vain pelaamiseen. Steelersiin siirtyi myös pari kaveria, niin halusin itsekin tänne. Valmennukseenkin tuli uusia tuulia ja kokemusta liigaympyröistä, mikä on minulle uutta.

Sarjataso on pysynyt samana, mutta Steelersiä veikataan divarin kärkipäähän. Mitkä ovat omat tavoitteesi pelaajana?

– Vaikka pelivuosia on jo takana ja ikää 33 vuotta, niin olen kuitenkin pystynyt treenaamaan hyvin omatoimisesti ja haluan nöyrällä asenteella olla mukana niin kauan kuin pystyn. Minulla on iso motivaatio ja hinku pelata pallopelejä ja jokainen on siinä suhteessa oman onnensa seppä. Jos haluaa pelata kovia pelejä, pitää myös tehdä töitä. Tykkään sarjamuodosta, jossa turnausten sijaan saa keskittyä yksittäisiin peleihin, ne ovat urheilijalle todellisia juhlapäiviä.

Ympäristön muutos Jukolasta Elenialle on myös melkoinen. Miltä peliareena tuntuu edelliseen verrattuna?

– Jukolassahan pelattiin divariakin poikkeusluvalla ja kyllä nykyaikainen ympäristö antaa lisäsytykettä. Ihan tyytyväinen olen, kun olen päässyt Hattulasta Jukolan kautta Eleniaan.

Mitä urheilijan elämä sinulle käytännössä tarkoittaa?

– Hyvinvointi ja terveet elämäntavat ovat minulle tärkeitä ja liikuntaa en lopeta ikinä. Omaehtoista harjoittelua varten olen rakentanut autotalliin punttisalin ja lapsen sekä koiran kanssa lenkkeilen juoksurattailla.

– Minua kannustaa kaksivuotias Aleksi-poikani ja iso kiitos kuuluu myös miehelle, että urheilemiseni on mahdollista. Kun harjoituksia on monta kertaa viikossa niin sovittelemista riittää, mutta se on sen arvoista.

Oletko saanut urheilla terveenä?

– Ennen salibandya pelasin lentopalloa pikkutytöstä alkaen varmaan parikymmentä vuotta ja siinä loukkasin kummatkin nilkat. Lajinvaihdoksen jälkeen tuli myös yksi nilkkavamma, mutta sen jälkeen olenkin pysynyt terveenä. Toki se vaatii hirveästi treenin jälkeistä lihas- ja nivelhuoltoa.

Intosi on selvästi tapissa urheilun puolella, sujuuko työelämä samalla virtatasolla?

– Olen nyt nosturibisneksessä, eli projekti-insinöörinä kansainvälisessä työympäristössä Konecranesilla jossa olen viihtynyt todella hyvin. Koulutukseltani olen tuotekehitysinsinööri ja pitkän linjan teollisuusihmisiä.

Vielä pelikentälle. Olet asunut Hattulassa suurimman osan elämästäsi ja kuntaan rakennetaan parhaillaan täysimittaista salibandykenttää. Onko Pekolan Iskussa pelaaminen joskus mahdollista?

– En missään nimessä sulje sitä mahdollisuutta pois, hallihan tulee alle kilometrin päähän kodistamme. Mutta nyt keskitytään täysillä tähän.

Juha Reinikainen

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.