Juha Reinikainen

Hattulaan-lehden päätoimittaja, media-alan yrittäjä ja urheiluaktiivi.

Hallintohimmelit kierrätykseen ja mikrotason tekeminen kunniaan

Hattulan kunnanvaltuuston maaliskuisesta kokouksesta on nyt ehtinyt kulua kolmisen viikkoa. Kun julkinen kuohu muun muassa nykyisiä ja tulevia lukiolaisia sekä kunnan tukipalveluissa työskenteleviä koskevien asioiden ympärillä on laantunut, voi päätösten seurauksia jo tarkastella myös laajemmassa perspektiivissä. Kolmessa viikossa ei yleensä tapahdu ihmeitä, mutta juuri nyt valtakunnassa on sortunut pitkään valmisteltu hallinnonuudistus, jonka luultiin vaikuttavan dramaattisesti myös kuntien toimintaan ja kuntien budjetteihin.

Vuosikausia on hoettu, kuinka sote vie kuntien budjetista leijonanosan. Myös kuntien omia panostuksia terveydenhuoltoon on arvosteltu, jarrutettu ja jopa estetty sillä verukkeella, että ”vastuu siirtyy pian maakunnille”. No eipä siirrykään. Hallituksen sote-uudistus karahti kiville, hallitus erosi ja Hattulan päättäjät näyttävät nyt viisailta, kun kuntaan on nousemassa uusi terveyskeskus ja toiminnallinen yhteistyö kuntalaisten arvostaman terveysyrityksen, Pihlajalinnan, kanssa voi jatkua. Valtaosa suomalaisista on aina itsenäisyytemme alkuajoista asti ollut kamppailemassa sen puolesta, ettei vastuu siirry ”isolle naapurille” ja tietty jääräpäisyys osoittautui taas hyväksi.

Parolan lukion mahdollisen lakkauttamisen ympärillä vellonut kohu oli kuitenkin malliesimerkki nöyrästä suomalaisesta hallintoalamaisuudesta. Samaan aikaan, kun nyt tuloksettomaksi paperinpyörittelyksi osoittautuneeseen soteen hassattiin satoja miljoonia euroja, jotkut kunnassa olivat valmiita luopumaan keskeisestä sivistyksen ja tulevaisuudenuskon tunnusmerkistä. Kuinka moni haluaa tällaisen priorisoinnin verovarojen käyttöön: seminaareihin ja pohdintoihin satoja miljoonia, lukiot kiinni kymmenien tai satojentuhansien eurojen todentamattomiin säästöihin vedoten? Ilmeisesti ne, jotka kärkkyivät maukkaita pestejä maakuntahallinnosta ja halusivat uida omasta kunnasta ”parempiin piireihin”.

Kanta-Hämeen massiivinen sote-valmistelukoneisto on jo ehtinyt tiedottaa, että valmistelussa kertynyt materiaali on määrä hyödyntää, vaikka uudistusta ei tulekaan. Parempi olisi nyt tilata lava-auto mappiarsenaalien kuskaamiseksi kierrätykseen ja lähteä kehittämään sosiaali- ja terveydenhuoltoa mikrotasolta, eikä jäädä taas hallintohimmeli-päiväunien vangiksi. Maakunta voisi esimerkiksi tehdä vierailun Hattulaan tutustumaan, miten perusterveydenhuolto hoidetaan omassa kunnassa ja osallistutaan samalla sekä maakunnallisen että ylimaakunnallisen terveydenhollon kehittämisprojekteihin ilman, että siihen tarvitaan mitään valmistelukoneistoa viereen valvomaan.

Talouden tasapainottaminen Hattulassa ei edelleenkään ole ohi, vaikka päätöksiä lykättiin ja mahdollisista säästöistä karsittiin pois tiettyjä kohteita. Säästöjen tekeminen sote-uudistuksen kariutumisen alla muun muassa sote-uudistukseen vedoten olisi kuitenkin ollut näinkin lähihistoriallisesta tarkasteluvinkkelistä harvinaisen hölmö teko. Osa ihmisistä ilmeisesti tarvitsee elämäänsä jatkuvasti jonkin suuren muutoksen uhan, jonka varjolla sitten muita vaaditaan luopumaan jopa perustarpeistaan. Toivoa kuitenkin sopii, että kunnat ja niiden työntekijät nyt saavat rauhan kehittää toimintaansa ilman niskaan hengittäjiä.