Juha Reinikainen

Hattulaan-lehden päätoimittaja, media-alan yrittäjä ja urheiluaktiivi.

On aika rauhoittua joulun viettoon

Joulurauhan kunnioittaminen on tänä vuonna tärkeämpää kuin kenties koskaan, vaikka joulurauhaakaan ei julisteta kuten ennen. Koronaan liittyvät rajoitustoimet on otettava tosissaan ja suotava mahdollisuuksien mukaan vapaapäiviä myös terveydenhuollon ja terveydenhuoltoon välittömästi sidoksissa olevien alojen ammattilaisille.

Uuden vuoden viettäjien soisi myös tänä vuonna muistavan erityisesti sen, että itse aiheutettujen räjähde- ja rakettivammojen hoitaminen ei välttämättä ole nyt se painopistealue mihin sairaanhoidon tulisi keskittyä.

Monelle korona toi mukanaan rauhoittumisen vasten omaa tahtoaan: irtisanomisen, lomautuksen tai ainakin sosiaalisten kontaktien kapenemisen etätyöksi ja videopalavereiksi. Vuosi 2020 on ollut monessa mielessä myös julma.

Tekemättömyys stressaa monia täysissä voimissaan olevia siinä missä liika tekeminenkin. Voin haastaa oman joulukolumnini otsikon myös omakohtaisesti ja kysyä, mistä tässä nyt pitäisi rauhoittua? Yksinyrittäjänä olen halunnut pitää yrityksen toiminnassa ja se on tarkoittanut välillä inhorealististakin asennoitumista julkisiin tilaisuuksiin ja jopa haastatteluihin. Johan Puolustusvoimissakin opetettiin, että johtajan ensimmäinen tehtävä on pitää itsensä kunnossa ja jossain nöyrän yksinyrittäjänkin sielun syvyyksissä elää aina pieni Johtaja.

Säästöliekki on vaarassa hiipua kokonaan ja kunnon roihuun ei siis ole ollut mahdollisuuksia. Työssä, joka perustuu innostumiseen uusista asioista ja kohtaamisista, tämä on ollut nurinkurinen ja vaikeakin tilanne. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että mahdollisuus on ollut jatkaa niin töitä kuin harrastuksiakin ainakin jossain muodossa myös vaikeiden aikojen vallitessa.

Vuosi on ollut julma monille ja vertailu on taatusti turhaa. Mieleen nousevat niin monet kaupan ja teollisuuden yt-neuvottelut, majoitus- ja ravintola-alan ahdinko kuin esiintyvien taiteilijoiden työmahdollisuuksien häviäminen käytännössä tyystin. Tili on alalla kuin alalla ollut monesti tyhjä ja tekemisen järkevyyden on joutunut kyseenalaistamaan. Koronan seurauksia hoitavat taas ovat joutuneet tekemään töitä äärirajoillaan jo pitkään.

Onneksi myös hyvää mieltä on yritetty vaalia eikä jokapäiväinen inhimillisyys näytä kadonneen. Paikallisestikin some on pursunnut lahja- ja ruokakeräyksiä joilla jokaiseen kotiin on haluttu tuoda rakennustarpeita inhimilliseen joulunviettoon.