Hattula-aiheinen runo Sauhupirtin ensimmäisessä elojuhlassa
Ajankohtaa en aivan tarkasti muista, mutta noin 1960-luvun alussa oli ensimmäinen Hattulan Sauhupirtin elojuhla. Juhlatoimikunta valitsi allekirjoittaneen elojuhlan isännäksi, jonka tehtävään kuului muun muassa toivottaa vieraat tervetulleeksi. Ajattelin toivottaa vieraat tervetulleeksi Hattula-aiheisella runolla, mutta en löytänyt sellaista mistään, joten päätin kyhätä runon itse.
Runo kuuluu seuraavasti:
HATTULA
Hattula kuin ihanainen helmi Hämeen koruvyössä,
vanhus vakaa, ain nuori sittenkin.
Sun jylhät kivikirkkos, vehreet peltois sarat,
ne kertoo töistä aikain menneitten.
Tääll´ennen taatot kaskeansa kaatoi,
keralla karhin kylväin siemenen.
Suot hallaiset he pelloks´raatoi,
sadon korjasi he siunaten.
Myös tyynnä jättivät he auran kurjen,
kun kutsu synnyinmaalt soi.
Pois kauaks´karkoittaen vainolaisen,
näin kodin, uskonnon he vapaaks´loi.
Taas ystäväin sä tartu auran kurkeen, näin jatkat töitä isäin menneitten.
He sulle kaukaa kumpujenkin yöstä,
kättä lyövät, elos onnelliseks´siunaten.
Heikki Kiviranta
Jätä vastaus
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.