Sunnuntai 09.08.2020
Nimipäivät: Erja, Eira
Hämeenlinna
Melkein pilvistä
22°C
Tuuli: 3 m/s EL
 
lukijalta-blogi

Lukijalta-blogi on Hattulaan.fi-lehden yleisönosasto. Kirjoituksia voi kommentoida alla olevaan kommenttikenttään. Toimitus moderoi kommentteja. Lähetä Lukijalta-palstalle tarkoitetut jutut ja kuvat osoitteeseen toimitus@hattulaan.fi lähettäjätietoineen, jotka jäävät toimituksen tietoon. Pidätämme oikeuden Lukijalta-blogien editoitointiin.

Olleesta Ryhmä Rämähdyksestä – Teräksen kovasta peliporukasta

Vuonna 2006 Leo Roivainen oli lukuisten kyselyjen perusteella päättänyt perustaa liikuntarajotteisille sisäpeliryhmän. Hän sai Parolan Ala-asteen liikunta salin ryhmän käyttöön kerran viikossa kahdeksi tunniksi.

Pelithän kiinnostivat hyvinkin monia. Pokkia oli oikein kiinnostava sisäpeli. Sehän on kuin gurling, mutta vain nahkapalloin. Kunta hommasi pelivälineet.

Pelithän jatkuivat ulkosalla kun koulut olivat kiinni lomien ajat. Pelivälineinä mölkyt.

Sosiaallisena tapahtumanahan kokoontuminen oli monelle tärkeä. Eikä yksinomaan pelaamisen vuoksi, vaan saihan tavata muita. Meillähän oli sellaisena leikkimielisenä mottona leikkimielinen sanonta: “EMME PELAA VERISSÄPÄIN. VOITTO ON TÄRKEIN”.

Olihan  yhteiset mielipiteiden vaihdot sekä “lakisääteiset” kahvitauotkin tärkeitä. Siellä jutut juoksi kovin mehukkaasti. Joskus tuli aikaraja vastaan. Otimme myös tavaksemme käydä kesäisen ulkopelin avauksen suorittamassa jollain grillauspaikalla, kunnan myöntävin grillattavin.

Se oli sellaista invataksi matkailua jokaisen kevään vahtuessa kesäksi kunniaksi. Kiireet olivat suurena riesana Leon elämässä. Niinpä hän luovutti vetäjän hommansa minulle. Samalla antoi myös koulun invahissin avaimen, koska liikuntasali sijaitsi toisessa kerroksessa.

Kerranpa sattui tämän muistelon kirjoittaneelle Kari Heikinheimolle isompi mokaus, josta kylläkään ei tullut mitään suurempaa traumaa kellekkään:

– Jätin nimittäin avaimen hissin näppäinlukkoon ja tulin ulos. Ovi sulkeutui itsestään. Onneksi oli kännykät, ja huoltomiehen numero.

Ryhmämme nimi oli jäsentemme kilpailun antia. Kaksi varsin hyvää ehdotusta kisasi keskenään, kunnes arpa osui “Ryhmä Rämähdykseen”. Toisena nimiehdokkaana komeili; “Juhlajoukko”, juomamme kahvimerkin mukaan.

Riimittelinpä silloin runoa meidän Teräksen kovasta porukastamme. Porukkaamme ylistävän runon loppuun kronikkaa seitsemän jäsenen meiningeistä:

Johan nyt on kummaa,
kun ryhmämme.
Ei niin kovin tummaa,
hieman aliarvostettu.
Eikä ole koviin koitoksiin,
Vielä haastettu.

Joukkomme olisi kova vastus,
vammaisten sisäpeleille.
Vaikk’emme koskaan,
verenmaku suussa koita,
ei meitä siltikään.
“naperovastustajat” voita.

Joukkomme pomona on oiva kippari,  
netissäkin blokkaava Leo Iivari.

Toiseksi jos Liisan mainitsisin.
Peleissämme auttavan kimulin.

Kolmas onkin Pepe.
Ei häntä vastustaja pitele.

Sirpa kun rollia työntää.
Silloin voitto silmissä siintää.

On vuorossa pelimies Mikko.
Hän on poppoomme taktikko.

Tulee Kalevi ja yllättää täysin.
Voittaa ain’ pelissä koko potin.

Itse olen porukassa viimeisenä.
Ylpeä oon joukostamme, hissipoikana.

Kari T.J.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.