Lukijalta-blogi on Hattulaan.fi-lehden yleisönosasto. Kirjoituksia voi kommentoida alla olevaan kommenttikenttään. Toimitus moderoi kommentteja. Lähetä Lukijalta-palstalle tarkoitetut jutut ja kuvat osoitteeseen toimitus@hattulaan.fi lähettäjätietoineen, jotka jäävät toimituksen tietoon. Pidätämme oikeuden Lukijalta-blogien editoitointiin.

Raakaraija matkustaa!

Kerronpa nyt elämäni ensimmäisestä etelänmatkasta, se oli joskus 70–80-luvun vaihteessa, se oli sitä hulvatonta Keihäs-aikaa. Tämä matka kyllä tehtiin ihan Finnairilla, matkanjärjestäjien kautta. Sitä ennen en ollut käynyt kuin Moskovassa, Tallinnassa neuvostoliiton aikaan Norjassa, Ruotsissa ja Suomen kamaran olin kiertänyt aika laajalti, olinhan kauppias Kulku.

Myin pohjalaisia mattoja, raanuja, ryijyjä, esimerkiksi etelään tullessa auto myytiin tyhjäksi sit takaisin mennessa ostettiin kenkäkaupan vanhoja varastoja, Valkeakoskelta ostin kerran krinpleenekankaita, Keikyältä laukkuja, jostain tehtaanvarastosta tekonahkatakkeja ja teko turkkeja ym. ym. Mattoja ja huonekaluja ei kannattanut Pohjanmaalla kaupata, sieltä lähti satamäärin huonekalu- ja mattokauppiaita vyöryyn etelään ja pohjoiseen aina maanantaisin.

Mieheni väittää että minulla on Ah Dh -tauti ja luulen, että hän on kyllä aikamoinen tohtori, siinä voi olla jopa perää!!! Mutta ei se minua oo mitenkää häirinnyt, koska pieninä palasina leipäni maailmalla on aina ollut nii kuin sen aikaisilla suurimmalla osalla -40 luvulla syntyneillä.

Matka valittiin etelään “summanmutikassa” lähdettiin Sisiliaan. Pettymykseni oli valtava, kun kone laskeutui, luulin että siellä on aina lämmintä ja kaunista kuin satukirjoissa. Kun kone laskeutui kentälle kaikki ympärillä oli ruskeeta ja likaista, vettä satoi ja oli ankean oloista. Siitä kun lähdettiin hotelliin joka oli valtavan vuoden puolessa välissä, jyrkässä rinteessä kuin paiskattu vanha röttelö.

Onneksi matkalla maisemat oli kauniita. Heräsi toivo, että onhan tää kaunista. Ikkunamme oli  Etnaan päin, jossa oli koko ajan tuli ylhäällä, sinne teimme retkenkin ja laulan vieläkin kauneimmissa joululauluissa aina riemurinnoin, ja Etnanpa siintavän jne.

Asetuimme taloksi, siskoni miehensä kanssa sai meidän yläpuolelta huoneet ja meillä oli niitten alapuolella ja vastaanottotiskin yläpuolella. Vaihdoimme vaatteet, ja ei kun kaupungille kävelimme siskoni kanssa edellä ja miehet tuli perässä. Noin kahden korttelin päässä oli kapakka josta kuului, kun mies lauloi suomeksi sydämensä kyllyydestä “Aavan meren tuolla puolen” ja iso mainos kapakan ulkopuolella, että ruokalistalla suomalaisia lihapullia.

Siskolikan kanssa eikun sisään, siä suomalaiset veti tangoa poski poskessa ja me aivan innoissamme. Ukot tuli perässä oma ukkoni oli käynyt jo useammassa maassa poikamiehenä ollessaan, jotenka hän oli suuren hämmästyksen ilmeen kasvoilla tokaisi meille, ei kai meidän nyt tarvinnut tänne asti tulla lihapullienperässä.

Jälkeen päin siitä on monta kertaa ollut naurun aihetta, ku Raaka etelään lähti. Toinen tapahtuma sattui samalla viikolla, olimme kiertäneet Taormiinassa monta tuntia ja kiivenneet hotelliin jyrkkää vuoren rinnettä, päätimme mennä hetkeksi lepäämään ja sitten kylpyyn ja iltarientoihin.

Asunnolle tullessamme otimme miestä väkevämpää juomalasiin, hana auki kylpyhuoneessa mennäksemme kylpyyn, parvekkeelle nauttimaan näystä ja ihanasta ilmasta. Nukahdimme aurinkotuoliin ja heräsimme siihen, kun huoneistostamme alkasi parvekkeen kynnyksen alta vesi virtaamaan.

Kylpyammeen ylimenoaukko ei vetänytkään, huoneistomme oli vettä täynnä. Sisko miehensä kanssa tuli ja miehet sieppas naulasta isot pyyhkeet, lappas vettä ja minä väänsin pyyhkeitä vessanpyttyyn. Sisko huuteli aina “respaan” enlanniksi ku huusivat onko meillä hätä, että ei oo sain hirvittävän naurukohtauksen vilkuillessani sitä touhua.

Mieheni huusi minulle, että nyt suu kiinni tää savimaja hajoaa ja joudumme maksamaan koko töllin. Miehet sai onneksi jotenki homman hoidettua, taisi se ilta vähän olla pilalla kun kukaan ei oikein puhunut mitään jopa raakaraijankin veti hiljaiseksi.

Jälkeenpäin ku olimme respassa oli katossa iso märkä kohta, joka onneksi päiväpäivältä pieneni. Siinä touhussa ei Etnakaan ollu enää mitään. Onneksi olen ollut utelias elämälle, käynyt sen jälkeen 36 Euroopan kohteessa, Eteläamerikan kierroksella, Afrikankierroksella, Egyptissä, Thaimaassa, Yhdysvalloissa, monessa paikassa muun muassa Niakaralla, Kanadassa mennyt junalla Kiinaan, mutta kertaakaan en ole jättänyt hanoja auki.

Nyt kaikki reissut on mukavina mielessä, niitä muistoja ei kukaa voi multa viedä ja enää ei tee täältä Hattulasta omasta kodista mieli niin kauheesti edes Hämeenlinnaan!

Raija “Raakaraija” Salminen

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva ravintoloitsija, joka toimi pitkään yrittäjänä Parolassa.