Lukijalta-blogi on Hattulaan.fi-lehden yleisönosasto. Kirjoituksia voi kommentoida alla olevaan kommenttikenttään. Toimitus moderoi kommentteja. Lähetä Lukijalta-palstalle tarkoitetut jutut ja kuvat osoitteeseen toimitus@hattulaan.fi lähettäjätietoineen, jotka jäävät toimituksen tietoon. Pidätämme oikeuden Lukijalta-blogien editoitointiin.

SAARINEN: Sosiaali-media-politiikkaa

Sosiaalipolitiikka nostaa esiin yhteiskunnan ja ihmisen arvoja ja pyrkii samalla takaamaan kohtuullisen elintason, turvallisuuden ja viihtyvyyden.

Hattulassa sosiaalipolitiikka näkyy vahvana, vaikka itse sanoisin sitä some-politiikaksi. Tässä korostuu kuitenkin liian usein arvomaailmojen henkilökohtaisuus. Kukin meistä toimii omien arvojensa mukaan, mutta hyvinvointikunnan luominen olisi helpompaa, jos kaikkien arvot olisivat samat.

Itse ajattelen, että avoimuus ja yksilön oikeudet ja vapaudet voisivat ohjata koko kunnan arvomaailmaa. Näin ei kuitenkaan ole.

Lupaukset puntarissa. Kimmo Kautio (vas., kuvassa vasemmalla), Ville Viitanen, blogin kirjoittaja Mirka Saarinen, Joni Laine, Lauri Hämäläinen, Nina Aitola ja Hannu Kaskela nuorten vaalipaneelissa maaliskuussa 2017.

Vaalikysymykset avasivat ehdokkaiden ajatuksia, joiden mukaan ääniä jaettiin. Valtuustoon mahtuu niin paljon erilaisia arvoja, että välillä on tyytyminen kultaisen tai vähemmän kultaisen keskitien päätöksiin. Näiden päätösten myötä nostaa somepolitiikka päätään, ja penkkiurheilun tavoin parempaan olisi taas itse pystytty.

Vaalilupaukset nostetaan esille ja auta armias sitä, joka ei ole omaansa täyttänyt. Ja näinhän sen kuuluukin mennä. Toimivan somepolitiikan avulla saamme suoran palautteen päätöksistämme ja sanomisistamme.

Palautteet, keskustelut ja spekulointi ovat avointa, välillä ehkä mielipahankin uhalla, mutta toimiikohan se? Onko somepolitiikka liian henkilökohtaista, jolloin yhteiskunnalliset arvot katoavat?

Taantuuko aikuinen lapsen tasolle, jos juuri hänen mielensä mukaan ei toimita? Itselläni teiniangsti nostaa ainakin heti päätään, kun asiat kallistuvat eri suuntaan kuin toivoisin ja takaraivossa jyskyttää migreenin tavoin tietoisuus siitä, että joudun itsekin pettymään.

Vuoden vaihtuessa on tapana tehdä niitä “tipaton tammikuu”-lupauksia, joten lupasinpa jotain itsekin. Lupasin pettymystenkin uhalla olla samanlainen valtuutettu, kuntalainen, äiti, vanhempi, vaimo ja ystävä kuin olen ollut tähänkin asti. Ja kyllä! Joku tekisi taatusti parempia päätöksiä, olisi parempi vaimo, äiti ja ystävä kuin minä, mutta pyrin kuitenkin toimimaan omien arvojeni mukaisesti ja silloin tiedän lunastaneeni tämän lupaukseni!

Hyvää alkanutta vuotta!

Mirka Saarinen

Kunnanvaltuutettu (vihr.)