Tiistai 11.08.2020
Nimipäivät: Sanna, Susanna, Sanni, Susanne
Hämeenlinna
Melkein pilvistä
15°C
Tuuli: 3 m/s IPI
 
lukijalta-blogi

Lukijalta-blogi on Hattulaan.fi-lehden yleisönosasto. Kirjoituksia voi kommentoida alla olevaan kommenttikenttään. Toimitus moderoi kommentteja. Lähetä Lukijalta-palstalle tarkoitetut jutut ja kuvat osoitteeseen toimitus@hattulaan.fi lähettäjätietoineen, jotka jäävät toimituksen tietoon. Pidätämme oikeuden Lukijalta-blogien editoitointiin.

Sote tulee, valinnanvapaus tulee!

Sote tulee, valinnanvapaus tulee! Tätä on kuultu jo melkein väsymykseen asti joka tuutista. Moni nuorempi ja jopa sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevä on täysin ymmällään siitä mitä tapahtuu, missä saa jatkossa hoitoa ja mitä pitää itse osata tehdä. Eipä tunnu itse päättäjätkään olevan kartalla valinnanvapauden kokonaisuudesta.

Ajatellaanpa sitten 81-vuotiasta lapsetonta leskirouvaa valinnanvapauden pyörteissä. Rouva tarvitsee 2-3 x päivässä kotihoidon apuja. Hän saa sen joko maakunnasta tai sitten hänelle voidaan tarjota ns. ”omaa budjettia” jolla hän voisi hankkia kotiin apuja joita haluaa. Bidjetilla voisi hankkia halutessaan mahdollisesti myös kuljetuspalveluita. Kotihoitokin on jo nykyisellään osin monessakin paikkaa pirstottu osiin. Kunnallinen (jatkossa maakunnan tarjoama) kotihoito ei sisällä useinkaan esimerkiksi siivoamista. Siivous tulee siis ostaa itse valitsemaltaan yksityiseltä yrittäjältä. Samoin kaupassa käyntiin kykenemätön vanhus joutuu nyt jo ostamaan palvelun erikseen. Saattaa siis olla että jo tälläkin hetkellä vanhuksella on kunnan kotihoito, yhdestä yksityisestä yrityksestä kauppapalveluja ja toisesta yrityksestä siivous.

Riippuen paikkakunnasta ateriapalvelu ostetaan joko yksityiseltä suoraan tai sitten kunnalla saattaa olla erikseen ostettava palvelu josta voi tehdä sopimuksen kunnan kanssa. Mutta toki senkin siis maksaa asiakas itse ja se on taas yksi eri toimija (jo nyt) lisää tähän uskomattomaan järjestelmä-himmeliin.

Tulevaisuudessa esimerkkimme ikäihmiselle käy huonosti; hän kaatuu ja murtaa lonkkansa. Hän tarvitsee siis lonkkaleikkauksen ja lääkäri määrää päälle vielä fysioterapiaa. Tällöin hänellä tulee olla valittuna missä haluaisi tulla leikatuksi, leikkaukseen voi saada maksusetelin. Toisekseen hänen vaihtoehtonsa ovat maksusetelillä valittu itselle mieluisa yksityinen fysioterapeutti tai hän voi valita käyttää sote-keskuksen tarjoamaa.

Mielenkiintoista tulee olemaan palvelujen yhteensovittaminen esimerkkimme kaltaisessa tilanteessa, kun asiakas käyttää sote-keskuksen peruspalveluja (normaalit lääkärissä käynnit ja reseptien uusinnat), maakunnan tuottamia erikoissairaanhoidon palveluja (lonkkaleikkaus), ja asiakassetelillä ostettuja kuntoutuspalveluja (itse valittu fysioterapeutti).

Jos ajatellaan että leikkauksen ja kuntoutuksen jälkeen mummukkamme tarvitseekin apua sosiaalitoimelta. Kalliita lääkkeitä, rahat ovat vähissä muuttuneen tilanteen ja sairaalamaksujen takia. Nykyisen lain mukaan sosiaalitoimen ensimmäinen toimintatapa on antaa ohjeita ja neuvoja, sosiaalitoimen puolella kerrotaan miten tilanteessa pääsee eteenpäin. Tämä sääntö koskee myös yksityisiä sote-keskuksia. Sieltä saa lyhytaikaista tukea, esimerkiksi vakavissa sairastumisissa lyhytaikaista apua kotiin. Sen sijaan yksityisille eivät tule kuulumaan viranomaispäätökset. Niistä huolehtii maakunnan sosiaali- ja terveysvirasto.

Uskallanko lisätä tähän vielä että seniorimme tarvitsee myös hammashoitoa. Arvaattekin ehkä että se kuuluu valinnanvapauden alle ja jokaisen on valittava oma hammashoitolansa ihan itse.

Kertokaa viisaammat miten tämä 81-vuotias yksin asuva, kenties jo aistien vajavuudesta kärsivä ja huonosti liikkuva ihminen valitsee palvelunsa kun moni nuorempikin jo hikoilee valinnanvapauden viidakossa?

Sanotaan kyllä kauniisti että vanhukselle on saatavissa apua omasta sote-keskuksestaan niin kuin toki muillekin. Kaikilla sote-keskuksilla sanotaan olevan velvollisuus neuvoa, jos asiakas ikääntymisen vuoksi tarvitsee apua. Päätöksenteossa voi auttaa joko omainen tai edunvalvoja, kuten nykyäänkin. Entä jos sellaisia ei ole? Kukaan neuvontaa tai hoitotyötä ammatikseen tekevä ei voi kuitenkaan sanoa vanhukselle että otapas tästä tämän ja tämän yrityksen palvelut. Ei hoitaja tai palveluneuvoja voi suosia mitään tiettyä yritystä tai toimijaa. Ammatti vaatii ehdotonta puolueettomuutta kun kyse on keskenään kilpailevista yrityksistä. Valinta on kuitenkin aina lopulta asiakkaan. Harva ikäihminen osaa tai pystyy itse selvittämään esimerkiksi millaiset jonot milläkin yrittäjällä tai missäkin firmassa on. Millainen on laatu tai vaikkapa potilasturvallisuuden taso missäkin firmassa. Melko tärkeitä juttuja vai mitä?

Kaiken kaikkiaan on vielä epäselvää miten ja missä näitä määreitä voi ylipäätään kukaan vertailla.

Nyt jo moni ikäihminen painii tuskastuneena vaikkapa sen siivoojan valinnan kanssa. Mikä on sitten tulevaisuudessa heidän tilanteensa kun pitäisi osata valita useita muitakin toimijoita kuin siivous- tai kauppapalvelujen tuottaja.

Hoitajana huolestuttaa jatkossa myös se miten ihmeessä sovitetaan saumattomasti yhteen näin hurjan monen toimijan hoitoketjut. On jo tiedossa että valinnanvapausjärjestelmien edellyttämien tietojärjestelmämuutosten toteuttamiseen tarvittaisiin vähintään 3-5 vuotta. Miten tullaan ratkaisemaan se mihin ja miten vaikkapa yksityinen fysioterapeutti kirjaa asiakasraportit ja antamansa hoidon? Mitä potilastietojärjestelmää käyttää sairaala, mitä kotihoito, mitä hammaslääkäri tai yksityinen hoitokoti? Ja mistä ihmeestä esimerkiksi asiakasta siihen esimerkissä mainittuun lonkkaleikkaukseen valmisteleva kirurgi ja hoitajat saavat kaiken oleellisen tiedon asiakkaasta jotta leikkaus voidaan toteuttaa turvallisesti?

Nyt jo hyvin tiedetään että nykyisetkään potilas- tai asiakastietojärjestelmät eivät keskustele keskenään, saati että pienemmillä yksityisillä toimijoilla olisi mahdollista kalleimpia järjestelmiä edes hankkia käyttöönsä. Ei kai sentään voida olettaa että esimeriksi ikäihminen osaa kertoa jokaiselle uudelle hoitoonsa osallistuvalle taholle tai toimijalle koko oleellisen sairaushistoriansa luotettavasti?

Kirjoittaja on Hanna Jokinen 36-vuotias lähihoitaja, SuPer-aktiivi ja kunnanvaltuutettu (VAS)

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.