Perjantai 29.03.2024
Nimipäivät: Jouni, Joni, Joonas, Joona, Jonne

Tuuli:
 

ARBORETUM: Lepaan koulun lähiympäristössä kasvaa vähän tunnettu vihreä aarre

Isabellansyreeni komeassa, kesäkuun alun kukassaan.

Lepaan ala-asteen ympäristössä kasvaa monipuolinen puulajisto. Harva silti luultavasti mieltää, että kokonaisuudesta on oikeutettua käyttää nimitystä arboretum.

– Puulajien määrän perusteella näin voi tehdä. Lajeja on kaikkiaan viitisenkymmentä, sanoo puutarhuri Timo Koskinen.

Hattulalainen Koskinen on Kynnepää-seuran eli Dendrologian Seuran Hämeen Puukerhon puheenjohtaja. Hän oli mukana, kun 1980- ja 1990-luvulla istutettua arboretumia huhtikuun lopulla hoitotarkoituksessa harvennettiin.

– Tyrväntö-Seurassa on aktivoiduttu huolehtimaan alueen puuston säilymisestä ja Erkki Ulamo sekä Markku Karvonen olivat yhteydessä. Heillä oli pelko siitä, että puukokoelma ”hukkuu” tänne, Koskinen kertoo.

Noin 15 henkilöä koonneissa talkoissa poistettiin esimerkiksi kokonaisia lehmuksia, jotta jäljelle jääville puille jäisi niiden vaatima kasvutila.

Timo Koskinen ihailee kyynelkoivua joka on osa puulajipuistoa.

Tyrvännöntieltä koululle johtavan tien varressa puita kasvaa näyttävissä riveissä.

– Siitä vaan tunnistamaan, toteaa Koskinen naurahtaen.

Jalavia, tammia, pähkinäpensaita. Siperianpihtakuusta, kyynelkoivua ja komeassa kukassa olevaa isabellansyreeniä.

– Kyynelkoivu on ehkä se kaikkein kaunein, arvioi Koskinen ammattilaisen silmällä.

Näin siis koulukiinteistön tienpuoleisella osalla. Koulun takana sijaitseva puoli sen sijaan on ollut opettajien hyötytarhaa, josta aikanaan on muun muassa kerätty marjoja ja muita tarpeita käytettäväksi koulun keittiössäkin.

Arboretum taas on saanut alkunsa koulun vanhempainyhdistyksen aktiivien aloitteesta.

– Istutukset on aloitettu 1980-luvun loppupuolella ja saatettu loppuun vuosina 1996–97, tietää Timo Koskinen.

Siperianpihtakuuset reunustavat Lepaan koululle johtavaa tietä.

Koskinen toimi itsekin aikanaan vanhempainyhdistyksen puheenjohtajana. Suurin osa taimista hänen mukaansa on Lepaan puutarhaoppilaitoksen lehtorina työskennelleen Reino Mäkelän lahjoittamia.

Itsekin puutarhaoppilaitoksella aikanaan työskennellyt Koskinen kertoo, että Lepaan puutarhaoppilaitoksen taimisto oli aikanaan maan merkittävin. Historia näkyy Lepaan ala-asteen tontin lisäksi yhä koko lähiympäristössä.

– Joka pihassa Lepaalla on kasveja ja puita, joita ei juuri muualla näe. Entinen Tyrväntö ja koko Hattula on myös kartanoiden aluetta, eli ollaan mitä upeimmalla alueella. Koko Hämeenlinnan seutu on dendrologian näkökulmasta hyvin mielenkiintoinen.

Isabellansyreenin kukinnot ovat näyttävät.

Lepaalla uudelleen virinnyt halu huolehtia paikallisesta puukokoelmasta edustaa yhteisöllisyyttä ja sisältää samalla myös aavistuksen huolta tulevaisuudesta.

– Pelkona varmaan on vähän, mikä on koulun tulevaisuus? Ja jos koulu joskus myydään, mikä on myytävä tontti?

Toiveissa Koskisen mukaan on, että arboretumin sisältävä lohko erotettaisiin omaksi tontikseen.

– Kunnan kanta asiaan on kuitenkin täysin arvaamaton.

Juha Reinikainen

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.