Ingmanien suvun historia ulottuu myös Hattulaan

Johan August Immanuel Ingman rakensi Hattulan puolelle Tienhaaran tilan vuosina 1912-13. Tontilla on myös ”maailman paras” sauna.

Terveisiä eteläisestä Hämeestä!

Siis täältä Hyvinkäältä.

Nykyään olen hyvinkääläinen eli uusimaalainen. Kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi kertoi Seitsemän veljeksen alkulauseessaan seuraavasti: ”Jukolan talo eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä.”

Uskottavasti tuo Jukola oli silloin nykyisellä Nurmijärvellä ja oli osa Hämettä, kuten myös silloinen Hyvinkää.

Häme on aikanaan ollut laaja, Myöhäisellä keski-ajalla yksi Hämeen hallintopitäjistä oli muun muassa Kymenlaaksossa sijaitseva Elimäki. Elikkä, hämäläiset ovat asuttaneet maatamme rannikoille asti.

Nykyään Häme on rajoiltaan pirstoutunut palasiksi. Asuin nuoruuteni Valkeakoskella. Olimme silloin hämäläisiä, niin myös tamperelaisetkin. Nyt nuo asuvat Pirkanmaalla.

Hämeen pääkaupunki on aina ollut Hämeenlinna. Sielläpä minun hämäläisyyteni juuret ovat, vaikka esi-isämme Johan Ingman (ent. Mortensson) muutti sinne Espoosta 28-vuotiaana ”vasta” vuonna 1804.

Vuonna 1832 rakensi Ingman uuden talonsa palaneen keskusta jälkeen osoitteeseen Hallituskatu 17 B. Suku isännöi tuota taloa vuoteen 1961, jolloin tilalle tuli kerrostalo.

Johan Ingman oli saanut oikeuden harjoittaa kauppaa rautatavaroilla, suolalla ja suolakaloilla. Näin hänestä tuli höökari tuon ajan nimityksen mukaan.

Hämeenlinnan historia kertoo, että höökari Ingman oli kaupungissa aika merkittävä mies. Hän valvoi tonttihuutokaupoissa kaupungin etuja yhdessä raatimies Bastmanin kanssa, oli myös palosääntökomiteassa ja toimi kirkkoväärttinä, jonka aloitteesta muun muassa hankittiin risti kirkon oven päälle. Hän omisti myös tiiliruukin Myllymäen Katinhännässä.

Johan Ingmanilla oli 12 lasta. Hänet ja kolme lapsistaan on haudattuna Hämeenlinnan vanhalle hautausmaalle. Vaimonsa ja lukuisat muutkin suvun nykyisetkin jälkeläiset ovat lepäämässä Ahveniston sukuhaudassa.

Tuo sikiävä miessuku teki runsaasti lapsia paikallisten, lähikuntien ja tamperelaistenkin naisten kanssa.

Vuonna 1804 hämäläistyneen Johan Ingmanin hauta sijaitsee Hämeenlinnan vanhalla hautausmaalla.

Noin sata vuotta sitten haluttiin suomentaa nimiä. Osa jätti nimekseen Ingman, osa ei. Lähisukulaisia ja kaukaisiakin löytyy runsaasti Hämeenlinnan seutuvilta ja muun muassa Akaasta. Yksi sukuhaara on Rengossa ja Lopella nimellä Inovaara.

Äitini suvun perintönä minussa virtaa myös pohjalaisen ja savolaisen veren sekoitusta. Pidän kuitenkin itseäni hämäläisenä. Jo yli 70-vuoden ajan olen joka kesä nauttinut Äimäjärven eteläpään vehreydestä ja kalavesistä läntisessä Hattulassa.

Tuon järven rantamilla on Johan Ingmanin jälkeläisten 1900-luvun taitteessa rankentamia komeita maataloja, osa silloisen Kalvolan kunnan puolella: Keskinen, Tervaniemi, Tienhaara, Hitula ja Kuntola. Ingmanien taloja oli myös Sattulassa ja Hakimäessä.

Meitä hämäläisiä haukutaan usein hitaiksi. Siihen viittaa jo meille kovin tuttu J.H. Erkon sanoitus Hämäläisten lauluun: ”…on järkeä, on kuntoa, kun toimeen tartutaan,” Toinen versio: ”jos toimeen tartutaan”.

Kyllähän minäkin joskus tartun toimeen. Se kuitenkin kestää usein vuoden tai pari. Vaan sitten kun innostun, pitää olla valmista hetkessä. Tuota harvinaisuutta kummastelee nykyinen armas puolisonikin.

Lainaanpa tähän loppuun otteen tunnetun kirjailijan ja kuvittajan Aarno Karimon teoksesta Peninkulmia nielemässä vuodelta 1929. Silloista maatamme kiertäessään hän tutustui muun muassa maakuntiemme erityispiirteisiin. Hämäläisistä hän mainitsee seuraavaa:

”Kun ryssä joskus voimistuu ja ryhtyy taas tappelemaan, pitäisi hämäläiset asettaa sellaiseen kohtaan, josta ei rynnätä eteenpäin, mutta ei pidä perääntyäkään. Hyökkäykseen he eivät ennätä aikanaan. Perääntymiskäskyä he eivät ehdi saada toimeksi samana päivänä ja huomenna se on ehkä tarpeetonta. Asemasota on keksitty hämäläisiä varten.”

Jussi Inomaa