Joulutervehdys sinulle!

Joulukortti voi sinänsä tuntua kovin heiveröiseltä viestiltä. Kauniille paperille on raapustettu muutama tervehdyksen sana. Taitojemme ja mahdollisuuksiemme mukaan olemme ehkä maalanneet tai askarrelleet siihen myös jotain henkilökohtaista ja ainutkertaista. Miten paljon iloa ja kiitollisuutta näiden tervehdysten mukana onkaan levinnyt sinne, mihin kuluneen vuoden aikana muut viestit eivät ole saapuneet! Joulutervehdys kertoo saajalleen, olet minulle tärkeä, en ole unohtanut sinua, haluan toivottaa iloa ja hyvää mieltä jouluusi ja elämääsi.

Joulunaikaan muistamme läheisiämme ja muistelemme mennyttä vuotta. Meitä ilahduttaa joulun ikiaikainen sanoma ja tunnelma. Punnitsemme elämämme iloja ja suruja. Mietimme millaista elämämme juuri nyt on ja olemme kiitollisia kaikesta rakkaasta. Joka vuosi kohtaamme uudelleen nuo tutut askareet ja tuoksut, lasten odotuksen ja jännityksen aattoillan hämärtyessä. Hyvän joulun ainekset ovat sukupolvien aikana muotoutuneet jokapäiväisen elämän tarpeista tutuksi ja turvalliseksi perinteeksi, joka sitoo meidät menneisiin sukupolviin, ja on ilona ja valona elämässämme. Myös jokaisen kynttilän valo kertoo meille joulun sanomaa Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi tulemisesta, maailman valoksi syntymisestä. Kynttilä on uskon ja rukouksen vertauskuva. Kasteessa saatu kynttilä antaa elämän ohjeen kulkea tässä valossa ja uskossa Kristukseen koko elämän ajan. Voimme ajatuksissamme pyytää psalmin rukoilijan tavoin: ”Jumala, anna meidän nähdä kasvojesi valo.”

Sytyttämällä kynttilän haluamme muistaa myös yhteisiä, hyviä hetkiä heidän kanssaan, jotka eivät enää ole luonamme. Sytytämme uskon, toivon ja kiitoksen kynttilän. Kuinka monenlaisin miettein ovatkaan sytytetyt ne monet, monet kynttilät, jotka valaisevat hautausmaita ja muistolehtoja jouluaattona. Kaipausta ja ikävää, kiitollisuutta ja kunnioitusta, ehkä jossain syvällä sisimmässä myös anteeksipyytämisen mieltä.

Lapsena minua harmitti, kun en päässyt joulukirkkoon. Matka oli pitkä eikä ollut kulkuvälinettä, millä kirpakassa pakkassäässä varhain aamulla kirkkoon olisi riennetty. Kirkon kauniit kynttiläkruunut ja juhlava urkujen pauhu säestämässä tuttua virttä ’Enkeli taivaan lausui näin’ piti nähdä ja kuulla vain omassa mielessään ja aavistella kirkkosalin tunnelmaa. Joulukirkon tunnelmasta on kuitenkin tullut tärkeä osa joulun viettoon kaipaamaani rauhaa ja iloa. Saan aina uudestaan kuulla tutun, rakkaan, enkelin ilmoittaman joulutervehdyksen sinulle ja minulle: Teille on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra… Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Jumalan siunausta ja iloa jouluusi!

Virpi Järvinen

Kirkkoherra

Hattulan seurakunta