Keskiviikko 17.08.2022
Nimipäivät: Verneri
Hämeenlinna
Pilvistä
18°C
Tuuli: 3 m/s IEI
 

Kolmen puolueen mies

173_685x913Valtuusto jäi, mutta Hattulan kuntapolitiikan konkari Timo Koskinen jatkaa vaikuttamista muun muassa perusturvalautakunnassa. 55-vuotias yrittäjä ja opettaja innostui kotikuntansa politiikasta jo vuonna 1989.

Koskinen on kolmen puolueen mies. Siirtymisiään puolueesta toiseen hän ei lainkaan ihmettele: kun aika on muuttunut, on puolue vaihtunut.

Kaikki politiikan vuotensa hän sanoo ajaneensa punavihreää aatetta.

Sinut tunnetaan Hattulassa kuntapoliitikkona ja persoonana, joka on osallistunut päätöksentekoon kolmessa puolueessa. Onko kätköissä vielä neljäskin puolue?

– Ajat muuttuvat, ihminen muuttuu. Vasureista lähtö perustui pitkälti turhautumiseen rimpuilla pienellä ryhmällä asioidensa puolesta. Toisaalta yhteistyö ison sisarpuolueen kanssa vaati melkoisesti kompromisseja. Oma yrittäjyys nosti esiin joitakin ristiriitaisuuksia teorian ja käytännön osalta. Keskustasta lähdön syy oli puolueen syvä konservatismi, esimerkiksi suhtautuminen kirkkoon ja uskontoon. Tässä suhteessa minä olin se uskoton.

Aloitit kuntapolitiikassa SKDL:n eli vasemmistoliiton edeltäjän riveissä. Mikä sinua veti mukaan SKDL:n toimintaan?

– Inhimillisyys, tasa-arvo, tasavertaisuus, olivat aatteessa kauniisti esillä. Punaliput ja uhmakkaat marssit vetosivat nuoreen mieheen, joka ei ole vieläkään oppinut hyväksymään auktoriteetteja. Vasemmistoliitossa pääsin myös tekemään puolueen ohjelmia. Helteen Esko ohjasi alussa nuoren puheenjohtajan edesottamuksia, mutta kentän tuki jäi kuitenkin ohueksi. Punavihreä aate ei käynyt kaupaksi rasvakourille. Itselle se on ollut kantava aate kaikki nämä vuodet.

Vaihdoit puolueen keskustaksi. Miksi siirryit juuri keskustaan?

– Keskusta tuntui hyvältä mahdollisuudelta löytää poliittinen keskilinja oikeiston ja vasemmiston välissä, ei kenenkään maa. Ryhmä oli vaikutusvaltainen ja paikallistasolla hyväksyttiin myös toisinajattelua ja mies, jolla oli maata vain kynsiensä alla.

Tätä nykyä olet vihreä. Onko puoluevalinta lopullinen ja jos niin miksi?

– Aiemmin jo toin esiin tuon ajan ja ihmisen muuttumisen. Mikään ei ole eikä saa olla varmaa. Ympäristöasiat ovat tärkeitä, mutta apupuolueena hallituksessa istuminen hintaan mihin hyvänsä, vähentää minkä tahansa  puolueen uskottavuutta. Elämä on kompromisseja ja demokratiassa täytyy hyväksyä enemmistöratkaisut. Aina ei voi olla oikeassa, mutta jos on aina väärässä, niin on todennäköisesti myös väärässä puolueessa.

Viime vaaleissa et voittanut valtuustopaikkaa. Tunnetko mitään haikeutta, kun et ole päättämättä Hattulan asioista korkeimmalla tasolla vaan lautakunnassa?

– Haikeus on kaunis sana. Vanhoja asioita muistellaan haikeudella. Tätä nykyä muistelen haikeudella aikaa, kun Hattulassa luottamushenkilöt päättivät asioista. En haikaile valtuustoon, joka antaa virkamiesten viedä. Tapaus ”epäluottamus tarkastuslautakunnan toimintaan”, oli  härskeimpiä osoituksia siitä, kuinka tämän päivän Hattulassa luottamustehtävien hoito suorastaan kriminalisoidaan. Lautakunnissa kokoukset ovat kiinnostavia ja usein lautakuntien jäsenet ovat varsin vakavasti tehtäviinsä suhtautuvia.

Olet puutarha-alan yrittäjä. Mitä yrittäminen on sinulle opettanut?

– Kysymys, mitä yrittäminen on opettanut, on puoliksi jo vastaus itsessään: ilman opetusta ja ohjausta, ihminen oppii yrittämisen ja erehtymisen kautta. Oppii säilymään hengissä! Olen myös oppinut luottamaan tovereihin, joiden kanssa multaa levitän. Olen myös oppinut  terveellistä epäluuloa asiakkaiden maksukykyyn. Olen oppinut, että moraali ja etiikka ovat kauppatavaraa, jos näillä hommilla haluaa vaurastua. No, eipä ole raha tehnyt pesää…

Miten puutarha sopii säästökohteeksi kovina aikoina? Eikö pihasuunnitelmassa voi jättää joka toisen puun istuttamatta, nurmikon lannoituksen voi puolittaa, kalkituksen jättää väliin…

– Julkisella puolella olen vuosia sahannut oksaa altani, vaatimalla puistoinvestointeja jäihin. Julkista rahaa hassataan monissa kohteissa kalliisiin materiaaleihin, ylläpitoon ei sitten olekaan varaa: hienoinkin puisto heinittyy muutamassa hetkessä ilman kitkentää. Säästää  pitää puistorakentamisessa. Kotona pätevät samat säännöt: ei kannata investoida rakenteisiin, joiden hoitoon ei resurssit riitä. Omenapuu kuitenkin täytyy vielä istuttaa…

Toimit puutarha-alan opettajana. Opetatko luokan edessä vai suositko opettavaisia luontoretkiä?

– Joskus täytyy luokassa puhua myös pakollinen teorian osuus, tärkeintä ammatillisessa koulutuksessa on tekeminen. Kasvien tunnistus edellyttää näkemistä, koskettamista, haistamista jopa maistamista. Näitä asioita ei luokassa opita. Tämän hetken oppilaani ovat aikuisia ihmisiä, jolloin työelämän perusteet ovat selvät ja aikaa varsinaiseen ammattiin opettamiseen ja ohjaukseen jää enemmän kuin toisen asteen ahjoissa.

Mitä harrastat?

– Puutarhanhoitoa! Se on terapeuttista.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.