Kun kutominen lähti lapasesta

Barbro Jääskeläinen on kutonut aktiivisesti nyt kolme vuotta. Perhepiiristä harrastus laajeni myyjäisissä käyntiin ja nyt hän myy tuotteita myös omasta pihamökkiateljeestaan. Kuvat: Juha Reinikainen.

Kutominen lähti lapasesta, vitsailee Mammalan yrittäjä Barbro Jääskeläinen. Hattulan Lusissa asuva Barbro löysi eläkkeelle jäätyään vanhan harrastuksensa ja nyt hänen kotinsa pihapiirissä komeilee käsityöläisen ateljee.

– Ompelin ja kudoin jo 50 vuotta sitten omat ja lasten vaatteet, Jääskeläinen muistelee.

Työvuosina kudonta jäi, mutta eläkkeelle jäätyään Barbro Jääskeläinen huomasi ettei osaa olla vain tekemättä mitään.

– Ajattelin, että osaankohan enää kutoa. Ensin kudoin vaatteita lapsille ja lapsenlapsille ja kun heillä alkoivat varastot pursuta, menin kokeilemaan menekkiä myyjäisiin Hauholle ja Hattulaan, Jääskeläinen kertoo.

Mammalan valikoimista löytyy päähineitä moneen lähtöön.

Kokemukset myyjäisistä olivat niin rohkaisevia, että seuraava askel oli hankkia pihamökki ateljeeksi.

– Tyttäreni poika veti tänne sähköt ja nyt ateljee alkaa muutenkin olla vierailukunnossa.

Barbro pitää ateljeeta “virallisesti” avoinna sunnuntaisin, mutta etukäteen kysymällä ostoksille pääsee muutoinkin.

– Minä tai mieheni olemme yleensä jompikumpi kotona, eli soittamalla etukäteen onnistuu, hän kertoo.

Mökki on jo sinänsä pieni nähtävyys ja sisältä löytyy runsaasti valikoimaa.

– Voin sanoa, että kaikille löytyy, Barbro lupaa.

Joulun alla ateljee saattaa olla avoinna useamminkin.

Asusteiden lisäksi myynnissä on vanhan ajan juorupeilejä, jotka on suunnitellut Barbron mies.

Mammala myy niin sukkia, tumppuja, kaulureita, myssyjä kuin muitakin käsinkudottuja tuotteita.

Barbro Jääskeläisen kudonnaiset syntyvät yleensä työn aikana inspiraation mukaan.

– Kun aloitan kutomisen, en vielä tiedä mitä teen.

Kudonnan edetessä työ hänen mukaansa vain saa muodon “yks, kaks”.

– Värit ovat tärkeitä, niiden pitää sopia yhteen.

Barbro Jääskeläinen muistelee kouluaikana kokeneensa, ettei varsinaisesti osannut piirtää.

– Värit ja abstraktiot olivat kuitenkin hallussa ja kaksi eri kuvaamataidon opettajaa antoi minulle arvosanaksi kympin. Jonkinlaista taiteellisuutta siis on, hän arvioi.

Luovuutta Barbro kunnioittaa myös siinä mielessä, että ryhtyy kutomaan vaikka yöllä, jos into syttyy.

– Joskus nukun ja kudon vuorotellen, hän toteaa naurahtaen.

Juha Reinikainen