LYPSYKARJA: Kultainen mitali on palkinto sukupolvien työstä

Erkki Saarikko hoitaa vaimonsa Kirsti Myllymäki-Saarikon kanssa tilaa, joka ensi maanantaina saa tunnustuksen peräti neljännesvuosisadan kestäneestä, erinomaiset laatukriteerit täyttävästä maidontuotannosta. Tytär Taina Myllymäki (kuvassa taustalla) on mukana tilanhoidossa, kun muilta töiltään ehtii.

Myllymäen tilalla, Hattulan Pelkolan kylällä, odotetaan maanantaita hyvillä mielin. Tila on yksi kolmesta hattulalaistilasta, jonka väki on kutsuttu Helsinkiin vastaanottamaan Walter Ehrströmin säätiön kultainen mitali. Mitaliin on oikeus, kun tilan maito on pysynyt 25 vuotta Suomen parhaassa laatuluokassa.

Aviopari Erkki Saarikko ja Kirsti Myllymäki-Saarikko sekä tytär Taina Myllymäki aikovat laittautua matkaan.

– Ei näitä palkintoja niin usein tule, joten kai se on mentävä. Kyllä se mukavalta vaan tuntuu, myöntää Kirsti Myllymäki-Saarikko.

– Tekemällä tätä ei ole tehty, vaan tämä on vain tullut, täydentää Erkki Saarikko.

Tilalla on 25 lypsävää, joita hoidetaan paitsi viimeisimmän tiedon, myös sukupolvien aikana jalostuneen käytännön kokemuksen turvin.

– Karjaa on pyritty jalostamaan ja kun meillä on pieni karja, niin en tiedä tuleeko siitä karjanhoitoon yksilöllisyyttä, jota isommilla tiloilla ei ole, pohtii Kirsti ääneen.

Myllymäen tilan Ay-karja ulkoilee läpi talven kerran tai kaksi viikossa, kertoo Kirsti Myllymäki-Saarikko.

Tilan maidon pysyminen 25 vuotta parhaassa laatuluokassa joka tapauksessa vaatii kykyä huolehtia eläimistä. Erilaisen tieteellisen seurannan ja tarkkailun lisäksi Kirsti Myllymäki-Saarikko käyttää sanaa “lehmäsilmä”.

– Täytyy pystyä näkemään, onko lehmällä kaikki kunnossa vai jotain ongelmia.

Myllymäen karja ulkoilee läpi talven säännöllisesti. Käytäntö alkoi aikanaan eläinlääkäri Anssi Tastin suosituksesta, vaikka tilalliset aluksi pelkäsivätkin utareiden paleltuvan. Kun eläimet eivät missään vaiheessa vuotta joudu olemaan sisätiloissa parsinavetassaan kohtuuttoman pitkiä aikoja, eivät ne myöskään keväällä ole vaarallisen kömpelöitä päästessään laitumelle.

– Ulkoilu on totta kai myös terveellistä jaloille. Navetassa lehmien kiiman seurantakin on vaikeaa eivätkä ne tiinehdy niin usein kuin pitäisi ja siitä aiheutuu taloudellisia tappioita, Kirsti Myllymäki-Saarikko toteaa.

Karjan sukupolvi jatkuu keinosiementämällä tai alkionsiirroin. Perjantainakin ulkona laidunsi yksi lähes poikimisvalmis lehmä, Asmo Vanilla ET, jonka utareista jo tippui maitoa.

Asmo Vanilla ET oli valmis poikimaan tänään tai huomenna, kuului tilallisten arvio.

Myllymäen tila on paitsi laadukas maitotila, myös osoitus todellisesta suomalaisesta maaseudun uudisraivaajahengestä. Kirstin isovanhemmat tekivät päivät töitä toiselle tilalle ja raivasivat iltaisin töitä tehden metsän keskelle oman tilansa 1900-luvun alussa.

Kuokka on saanut heilua aika lailla, jotta perinnöksi jälkipolville pystyttin jättämään tila, joka nyt karjanhoidon lisäksi tuottaa lähes kaiken karjan tarvitseman ravinnonkin itse. Rehufirmoilta ostetaan täydennykseksi vain kivennäiset ja puolitiivisteet, jotka parantavat viljan ravintoarvoja.

– Työt olemme jakaneet keskenämme niin, että tytär on erikoistunut vasikoihin, Kirsti lypsykarjaan ja minä viljelyyn. Jokaisella on vähän oma sarkansa, Erkki kertoo.

Kanerva, Asmo Vanillan tytär. Myllymäen tilalla eläimet tunnetaan vaivatta nimeltä.

Tilanhoidon perinne ei ainakaan ole hiipumassa, sillä myös Tainan poika Viljami tekee tilalla töitä viikonloppuisin.

– 25 lehmää on nykyaikana pieni karja, mutta kyllä tässä meille töitä on riittänyt, sanoo Kirsti.

Myytin aamuyöllä töihin nousevista maitotilallisista hyväntuuliset palkintotilalliset kumoavat.

Myllymäen tilalla ollaan iloisia tunnustuksesta. Yksi laaduntekijä on karjan säännöllinen ulkoilu.

– Navetalle mennään suunnilleen seitsemän, kahdeksan aikaan aamulla, siinä missä ennen kuudelta. Nyt on laiskistuttu hiukan ja sekaannus alkoi oikeastaan siitä, kun kelloja alettiin siirtää.

Lehmätkin kuulemma ovat huonoja vaihtamaan vuorokausirytmiään viisarien siirtelyn mukaan ja kääntävät mieluummin kylkeä, jos joku liian aikaisin tulee navetalle kolistelemaan.

Juha Reinikainen

1 kommentti

1. 
   Seppo Jutila:

   ONNITTELUMME hyvästä karjanhoidosta!
   Vain hyvällä eläinten kohtelulla päästään tällaisiin tuloksiin.
   Tiedän asian siksi, että olen elämäni ensimmäiset kaksikymmen-
   tä vuotta asunut lypsykarjatilalla ja itsekin hoitanut lehmiä ja he-
   vosia.

    
   19.04.2016 22:02 Vastaa