Tarinoita Hattulasta 3: Hattulan kirkkoherran sotaretket

Kurkiala Äänislinnassa vuonna 1941.

Hattulan entisen kirkkoherran Kalervo Kurkialan tarina on yksi värikkäimmistä, mutta samalla meille hattulalaisille usein tuntematon. Kurkialan tarina rakentui maailmanhistorian käännekohtien mukaan.

Jääkäriksi Saksaan

Lauri Kalervo Groundstroem (vuodesta 1927 Kurkiala) syntyi Längelmäellä vuonna 1894 ja ylioppilaaksi päästyään hän aloitti opinnot Helsingin Yliopiston teologisessa tiedekunnassa 1913. Tuolloin yliopisto tunnettiin vielä nimellä Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto. Syntymäpaikkansa mukaisesti Kurkiala liittyi Hämäläisosakunnan jäseneksi.

Ensimmäisen maailmansodan pyörteissä Kurkiala keskeytti opintonsa ja lähti jääkäriksi Saksaan. Hän liittyi suomalaisista vapaaehtoisista koottuun Preussin Kuninkaalliseen Jääkäripataljoona 27:ään ja sai tulikasteen Saksan itärintamalla 1916.

Luutnantiksi ylennetty Kurkiala (tuolloin siis vielä Groundstroem) palasi Suomeen jääkäreiden pääjoukon mukana 25.2.1918. Hän taisteli sisällissodassa muun muassa komppanian päällikkönä, haavoittuen lievästi kevään 1918 taisteluissa.

Sodan jälkeen Kurkiala jäi armeijan palvelukseen, mutta jatkoi samalla opintojaan valmistuen papiksi. Hän palveli hetken aikaa sotilaspappina, kunnes lähti merimiespapiksi Australiaan 1922.

Australiasta paluu ja nimen muutos Kurkialaksi tapahtuivat 1927. Uusi työpaikka löytyi Ikaalisista, missä Kurkiala toimi niin kappalaisena kuin yhteiskoulun kielten opettajana (ruotsi, saksa, englanti).

Hattulan kirkkoherran vakanssi vapautui keväällä 1938 ja Kurkiala valittiin uudeksi kirkkoherraksi, mitä virkaa hän piti hallussaan kevääseen 1945 asti. Hänen seuraajansa oli monien hattulalaisten edelleen muistama Lauri Sahi.

Kurkiala oli poliittisesti aktiivinen henkilö ollen Lapuan Liikkeen jäsen sekä Isänmaallisen Kansanliikkeen jäsen ja aluejohtaja. Kolmesti hän toimi myös presidentin valitsijamiehenä (1937, 1940 ja 1943). Kerran hän oli myös eduskuntavaaleissa ehdolla (1933). Ehkäpä Kurkiala olisi jatkanut Hattulassa pitkään, mutta toinen maailmansota ohjasi Hattulan kirkkoherraa uusille poluille.

SS-upseeriksi Saksaan

Kurkiala osallistui talvisotaan sotilaspastorina yhdessä kovimmista paikoista, nimittäin Summan lohkolla. Jatkosodan alkuvaiheessa hän toimi sotilaspastorina Itä-Karjalassa, mutta riitaantui niin kenttäpiispa Björklundin kuin myös ylipäällikkö Mannerheimin kanssa ja joutui tehtävästä syrjään syksyllä 1941.

Syy riitaan oli Kurkialan liiallinen innostus suorittaa ortodoksisen siviiliväestön keskuudessa luterilaisia kasteita. Tämä niin kutsuttu kasteriita johti Kurkialan sivuun ja hetken aikaa hän oli epätietoinen tulevaisuudestaan. Sitten kohtalo puuttui peliin, kun suomalaisten SS-miesten pappi Ensio Pihkala kaatui Ukrainassa ja Kurkiala valittiin hänen seuraajaksi.

Kurkiala oli taustoiltaan tehtävään sopiva, olihan hänellä jääkärikoulutus ja Saksan kielikään ei tuottanut ongelmia. SS-organisaation suhde kristinuskoon oli kiistanalainen ja Kurkialan tehtävänimike olikin yhteysupseeri, vaikka suomalaiset varmasti näkivät hänet yhtä paljon pappina.

Kurkialan rooli suomalaisten SS-vapaaehtoisten keskuudessa oli merkittävä. Hän yleni SS-obersturmbannfuhrerin arvoon eli suomalaisittain everstiluutnantiksi. Näin hän oli korkein suomalainen SS-upseeri. Sodan loppuvuosina Kurkiala toimi myös SS-miesten asevelijärjestön puheenjohtajana, kunnes järjestö lakkautettiin.

Poliittisen aktiivisuuden lisäksi Kurkiala oli myös vahva raittiustyön edistäjä. Kuten ilmeisesti kaikessa toiminnassa, tässäkin Kurkialaa ohjasi erittäin vahva tahto, mutta ilmeisesti raittiustyön edistämisen itärintamalla hänkin totesi toivottomaksi tehtäväksi.

Aikalaiskertomusten mukaan Kurkiala oli erityisen lahjakas puhuja ja hän otti aina kuulijansa. SS-vapaaehtoisten palatessa kesällä 1943 Suomeen, Kurkiala piti puheen pataljoonan paluuparaatissa Hangossa. Puheessa hän oli kriittinen Suomen poliittista johtoa kohtaan.

Kirkkoherraksi Ruotsiin

Korkean sotilasarvonsa takia Kurkiala esiintyy useissa suomalaisia SS-vapaaehtoisia käsittelevissä teoksissa. Vuonna 2018 julkaistussa kirjassa Hakaristin Ritarit Kurkialalle on omistettu useita sivuja ja hänestä kirjoitetaan myös kriittisesti.

Sodan jälkeen Kurkiala palasi vielä hetkeksi Hattulaan, mutta poliittinen ilmapiiri alkoi käymään ahdistavaksi ja hän muutti Ruotsiin 1945. Siellä hän toimi muun muassa uskonnonopettajana ja kirkkoherrana. Kurkiala kuoli 1966 ja on haudattu Ruotsiin.

Pekka Järvi

Hattulalainen