Tiistai 11.08.2020
Nimipäivät: Sanna, Susanna, Sanni, Susanne
Hämeenlinna
Melkein pilvistä
13°C
Tuuli: 0 m/s IPI
 

Tarinoita Hattulasta 7: Epäonninen rynnäkkötykki on historiallinen harvinaisuus

Kolme vuotta sitten Hattulassa juhlittiin Suomen itsenäisyyden juhlavuotta monin tapahtumin. Yksi vuoden päätapahtumista oli Panssaridivisioonan 75-vuotisjuhla, jonka järjesti divisioonan perinteitä jatkava Panssariprikaati yhteisvoimin Hattulan kunnan kanssa kesäkuun lopussa.

Juhlapäivä alkoi moottoritien Hattulan liittymässä varusmiessoittokunnan musiikkiesityksellä sekä ilmavoimien Hornet-hävittäjän lentonäytöksellä. Samalla paljastettiin sillan pohjoispuolella Tampereen suuntaan tähystävä Sturmgeshutz 40 Aufs.G-rynnäkkötykki eli suomalaisittain ”sturmi”.

Sturmin paljastusta vuodelta 2017. Kuva: Hattulaan.fi arkisto.

Teknologian huippua

Sturmien valmistus alkoi Saksassa 1930-luvun lopussa ja toisen maailmansodan päätymiseen mennessä valmistusmäärä nousi lähes 12.000 kappaleeseen. Luku voi vaikuttaa suurelta, mutta samanaikaisesti Neuvostoliitossa valmistettiin noin 70.000 T-34-panssarivaunua, joista muuten kaksi seisoo Panssariprikaatin portilla.

Suomeen ostettiin vuosina 1943–44 yhteensä 59 sturmia, jotka tuolloin edustivat aseteknologian huippua. Sturmeissa oli periskoopit, joista miehistö näki ulos, kaksihaarainen kaukoputki ampumaetäisyyden arviointia varten, tehokas ja tarkka tykki sekä kruununa päälle radio ja sisäpuhelujärjestelmä, joka mahdollisti rynnäkkötykin johtamisen sekä yhteistoiminnan muiden kanssa.

Moottoritien varressa seisova sturmi valmistui elokuussa 1943 Saksan Braunschweigenissa MIAG:n tehtailla. Tehdas toimii edelleen, mutta aseiden sijasta valmistaa muita liikkuvia laitteita kuten trukkeja. Ensimmäiset 30 rynnäkkötykkiä saapuivat Suomeen elo–syyskuussa 1943, ”suoraan tehtaalta”.

Moottoritien varteen päätynyt rynnäkkötykki sai Suomessa rekisterinumeron Ps 531-21 ja aluksi se varastoitiin varikolle reservivaunuksi.

Rekisterinumero näkyy muistomerkissä edelleen selkeänä.

Komentovaunuksi rintamalle

Ps 531-21 lähetettiin kuitenkin tositoimiin kesällä 1944 ja siitä tuli panssaridivisioonan rynnäkkötykkipataljoonan 2. komppanian päällikön luutnantti Yrjö Talvitien komentovaunu. Talvitie johti komppaniansa hyökkäykseen Portinhoikasta kohti Talia juhannuksena 1944.

Kyseessä oli yksi kesän 1944 tärkeimmistä vastahyökkäyksistä ja se oli panssarijoukkojen kannalta menestyksekäs. Lähes 40 venäläistä panssarivaunua tuhottiin reilun vuorokauden kestäneessä taistelussa.

Aamuyöllä 26.6.1944 Talvitien rynnäkkötykki joutui venäläisten tähtäimeen ja se sai täysosuman. Kranaatti tunkeutui tykin juuresta sturmin sisään ja surmasi kyydissä olleen tykistön tulenjohtajan sekä korpraalin.

Kolme muuta sotilasta haavoittui. Itse Talvitie oli jalkautuneena maastossa ja säilyi vahingoittumattomana. Ps 531-21:n sotatie kuitenkin päättyi siihen, vaikka se kyettiin vielä ajamaan pois taistelukentältä.

Takaisin palvelukseen

Ps 531-21 muutettiin sodan jälkeen ajokoulutusvaunuksi ja sillä panssarimiehet harjoittelivat ensimmäiset sodan jälkeiset vuodet, kunnes 1950-luvun lopulla siihen asennettiin uusi tykki Talissa tuhoutuneen tilalle. Ps 531-21 kuten muutkin rynnäkkötykit olivat aktiivipalveluksessa vuoteen 1966 saakka, jolloin viimeiset ajettiin Tiiriön kupeessa sijainneelle varikolle.

Varikolta sturmit siirrettiin vielä kerran puolustamaan isänmaata, kun ne sijoitettiin suojaamaan satamia ja lentokenttiä. Näille tärkeille liikennepaikoille rakennettiin sääsuojia, joiden sisälle rynnäkkötykit sijoitettiin kiinteiksi asepesäkkeiksi. Näin valmistauduttiin torjumaan maahanlaskuja ja maihinnousuja. Tässä tehtävässä sturmeja oli vielä 1980-luvulla.

Moottoritien varteen

Vappuna 2014 paljastettiin moottoritien sillan eteläpuolelle Leopard 2A4-taistelupanssarivaunu ja tuolloin sovittiin, että jatkoa seuraa. Suomen itsenäisyyden ja panssaridivisioonan juhlavuotena 2017 sijoitettiin rynnäkkötykki sillan kupeeseen.

Aluksi oli tarkoitus siirtää paikalle ps 531-6 ”Liisa”, joka oli hämäläisen Mannerheimristin ritarin luutnantti Olli Aulangon johtovaunu kesän 1944 torjuntataisteluissa. Kyseisellä rynnäkkötykillä tuhottiin kaikkiaan yhdeksän (9) vihollisvaunua.

”Liisa” oli kuitenkin huollossa, joten sillalle päädyttiin siirtämään tuolloin Panssariprikaatin lippukentän reunalla ollut 531-21. Näin ympyrä sulkeutui, kun 1943 varavaununa palveluksensa aloittanut 531-21 siirrettiin moottoritien varteen ”Liisan” sijasta.

Panssariprikaatin tuolloinen komentaja, artikkelin kirjoittaja Pekka Järvi (toinen oik.) juhli Sturmin paljastustilaisuudessa myös viimeisiä päiviään prikaatin komentajana. Kuva: Hattulaan.fi arkisto.

Lopuksi: Suomi osti Saksasta 59 rynnäkkötykkiä, jotka saapuivat vuosina 1943–44. Laivakuljetukset tulivat Porin satamaan ja osa sturmeista oli laivojen ruumissa leipäviljan peitossa, koska sitäkin tuotiin Saksasta. Rynnäkkötykit olivat kesällä 1944 Suomen armeijan tehokkainta kalustoa ja niillä tuhottiin 87 venäläistä vaunua omien tappioiden ollessa kahdeksan (8) rynnäkkötykkiä.

Nykyään sturmeilla on merkittävä historiallinen arvo, koska valmistetuista 12.000 yksilöstä vain harvat säilyivät sodan jälkeen. Suomessa olevat strurmit ovatkin harvinaisuuksia ja Panssarimuseolla käydessäsi kannattaa kysyä näiden rahallista arvoa – takaan vastauksen yllättävän!

Pekka Järvi

Hattulalainen

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.