Perjantai 19.04.2024
Nimipäivät: Pilvi, Pälvi

Tuuli:
 

Rata-autoilun vauhti viehättää

Lukiolainen Linda Vekan arkinen menopelikin on koristeltu tukijoiden tarroilla.

Lukiolainen Linda Vekan arkinen menopelikin on koristeltu tukijoiden tarroilla.

Viime syksynä rata-autoilun aloittanut Linda Vekka, 16, käy Parolan lukiota ja haaveilee ensimmäisen kilpailukesänsä lopulla autourheilusta jopa ammattia itselleen.

– Haluan ajaa niin paljon kuin huvittaa. Lukiossa olen lähinnä sen takia, etten tiedä mitä tekisin ammattikoulussa, Alfa Romeo 147:llä ajava Linda sanoo.

Moottoriurheilu kulkee Vekoilla suvussa, Lindan isoisä on ollut kartturina ja isä sekä kuljettajana että nykyisin yrityksensä Pentep Oy:n kautta rata-autoilun SM-sarjan rengastoimittajana.

Linda sanoo, että hänen vanhemmillaan kesti kuitenkin jonkin aikaa tajuta, että tyttö tosissaan haluaa kilpa-ajajaksi.

– Aiemmin olen kiertänyt kisoja isän mukana varikolla, mutta ajamista en ollut kokeillut ennen kuin suoritin rata-ajoon tarvittavan kurssin. Mukana kiertäminen ja incar-filmien katselu on kuitenkin antanut paljon, Linda sanoo.

Tämä näkyi muun muassa siinä, että tytön ajaessa ensimmäisiä kertoja radalla, kehui kyytiläisenä ollut, että karting-tausta kyllä näkyy.

– Oikeasti en ole kartingia ajanut, naurahtaa Linda.

Aiempaa urheilutaustaa hänellä on yhdeksän vuoden ajalta uinnista ja ajamisen oheisharjoitteluun kuuluu nykyisin muun muassa crossfit.

– Kunnossa täytyy olla, jotta pystyy hallitsemaan autoa niin ettei se lipeä yhtään radan ulkopuolelle. Parhaimmillaan minulla on ollut syke lähdössä 193 joten kyllä tämä todellakin urheilua on, vaikka en hakemisesta huolimatta päässytkään Lyseon lukion urheilulinjalle.

Huippunopeudet suorien päässä nousevat enimmillään noin 180:een ja juuri vauhti on yksi asia, joka Lindaa viehättää.

– Suosikkiratani on Jurvassa, jossa on nopeita suoria ja nopeita kurveja. Siellä tuomaristokin ihmetteli, kun kisan jälkeen hypin riemusta autosta ulos tullessani, vaikka tulin maaliin viimeisten joukossa.

Vaativin rata löytyy silti kotinurkilta, Ahvenistolta.

– Se on radoista hankalin, kapea ja mutkainen, Linda kuvailee.

Todisteen radan hankaluudesta Linda sai juuri tämän kauden viimeisen SM-osakisan alla, kun auto harjoituksessa lipesi Ahveniston sateisella radalla päin vallia. Tällä hetkellä auto on korjattavana mutta valmistuu kauden päättävään osakilpailuun.

– Tämä kausi on ollut pääasiassa totuttautumista ratoihin ja kalustoon. Siinä vaiheessa, kun lähtövalot sammuvat, en tosin enää muista, että kyse on totuttelusta vaan menen niin kovaa kuin mahdollista.

Juha Reinikainen

1 kommentti

  1. TAITAVA:

    TSEMIA LINDALLE

     

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.